Yhdyskuntapalvelu muoti-ilmiö vai vakavasti otettava rangaistusmuoto? Vuokko Karsikas Yhdyskuntapalvelua, joka on yleishyödyllisen työn tekemistä rikoksen johdosta rangaistuksen sijaan, on kokeiltu tai käytetty useissa maissa 1970-luvulta lähtien. Yhdyskuntapalvelu tullee Suomessa esille viimeistään rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä, ellei sitä ennen jo ole tarvetta erillisuudistukseen. Yhdyskuntapalvelun sanotaan olevan kuntouttava rangaistusmuoto rikoksentekijälle sekä vähentävän ehdottomien vankeusrangaistusten käyttöä - toisaalta sen pelätään jopa koventavan rangaistusjärjestelmää. Seuraavassa tarkastellaan yhdyskuntapalvelusta saatuja kokemuksia Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa. Yhdyskuntapalvelusta tai muista sille läheisistä rangaistusmuodoista on kokemuksia myös seuraavissa maissa: Australia, Uusi-Seelanti, USA, Kanada, Länsi-Saksa, Luxemburg, Ranska, Israel, Neuvostoliitto, Romania, DDR, Skotlanti ja Norja. Suomessa yhdyskuntapalvelu on niin uutta, että sen nimikään ei ole vielä lopullisesti muotoutunut. Kielitoimisto on suosittanut käytettäväksi termiä "yhteiskuntapalvelu", mutta useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että "yhdyskuntapalvelu" vastaa paremmin toimintaa, joka tapahtuu nimenomaan lähiyhteisön hyväksi. Yhdyskuntapalvelu on rikosoikeudellinen seuraamus, jossa rikoksentekijä tuomitaan työsuoritukseen muun seuraamuksen lisäksi tai itsenäisenä seuraamuksena. Tuomitun on tehtävä työtä tuomioistuimen määrittelemä kokonaistuntimäärä tietyn ajanjakson aikana vapaa-aikanaan. Yhdyskuntapalvelussa käytetään lähinnä yleishyödyllisiä tehtäviä, joita ei suoriteta muuten palkallisena. Työn käytön rangaistuksena on sanottu olevan vastoin kansainvälisiä sopimuksia, jotka kieltävät pakkotyön. Tämän vuoksi yhdyskuntapalveluun vaaditaankin tuomitun suostumus. Toisaalta myös vankeusrangaistukseen sisältyy työvelvollisuus. Ennen yhdyskuntapalvelun käyttöönottoa on yleensä pelätty sitä, että se vie työpaikkoja normaaleilta työmarkkinoilta tai että sopivaa työtä on vaikea löytää. Käytännössä työtä on kuitenkin löytynyt riittävästi työmarkkinoiden ulkopuolelta. Oikeustieteilijöiden keskuudessa on eniten kysymyksiä herättänyt yhdyskuntapalvelun asema rikosoikeudellisessa järjestelmässä. Menettelyn käyttöönotossa epäillään myös sitä, että se ei korvaisikaan ehdottomia vankeusrangaistuksia, vaan lievempiä rangaistuksia kuten ehdollinen vankeusrangaistus ja sakot, jolloin seuraamusjärjestelmä kovenisi. Suomessa vankeusrangaistukset ovat varsin pitkiä, joten yhdyskuntapalvelun ei ehkä katsottaisi riittävän niiden sijaisrangaistukseksi. Yhdyskuntapalvelun hyviä ja huonoja puolia selvitetään parhaillaan oikeusministeriön yhteydessä toimivassa vankeinhoitoasiain neuvottelukunnassa. Tietoja Englannin yhdyskuntapalvelusta on saatu haastattelemalla oikeussosiologian dosentti Martti Grönforsia, joka on pitkään seurannut sen käyttöä maassa. Kriminaalihuollon ylitarkastaja Kari Vanhala on syksyllä 1984 tutustunut Hollannin yhdyskuntapalvelukokeiluun sekä yhdessä apulaistoiminnanjohtaja Virpi Hertzbergin ja lainsäädäntöneuvos Antero Kantolan kanssa samoin viime syksynä tutustunut Tanskan kokeiluun, joista laaditut matkaraportit ovat olleet käytettävissä. Uusi Kriminaalihuolto on myös haastatellut Hollannin kriminaalihuollon (Algemene reclasseringsvereniging) edustajaa D. Bronsia ja Tanskan oikeusministeriön osastopäällikköä William Rentzmannia saaduista kokemuksista. Lisäksi aineistona on käytetty Ruotsin kriminaalihuoltokomitean mietintöä Nya alternativ till frihetsstaff (Statens offentliga utredningar 1984:32). Englanti Yhdyskuntapalvelu (community service) on ollut itsenäinen seuraamus 1.4.1975 lähtien, jota ennen sitä kokeiltiin parin vuoden ajan. Yhdyskuntapalvelulla pyritään korvaamaan vankeusrangaistuksia ja siten vähentämään laitoksissa olevien määrää. Syytetyn tulee olla täyttänyt 16 vuotta ja suostua yhdyskuntapalveluun: lisäksi hänet on katsottava siihen soveliaaksi. Yhdyskuntapalvelua tuomitaan 40-240 tuntia, joka suoritetaan vuoden sisällä. Työtehtävät määrää kriminaalihuoltojärjestelmä, joka myös ohjaa ja valvoo niiden suorittamista. Työ on vaihdellut leikkikalujen korjaamisesta sairaaloiden, hoitolaitosten ja vapaaehtoisten järjestöjen avustustehtäviin. Yhdyskuntapalveluun tuomittiin vuonna 1975 noin 3000 henkilöä. Tuomittujen määrä on noussut 1980-luvun alkuun mennessä noin 30 000:een. Oikeussosiologian dosentti Martti Grönforsin mielestä yhdyskuntapalvelusta ei ole tullut vankeusrangaistuksen vaihtoehtoa kuten alunperin oli tarkoitus. Vankeuteen tuomittujen osuus on sen käyttöaikana jopa hieman noussut, mikä kuitenkin johtunee suurelta osin kokonaisrikollisuuden kasvusta ja kriminaalipoliittisen ilmapiirin kovenemisesta. Yhdyskuntapalvelua on sovellettu ennen kaikkea nuorten rikoksentekijöiden kohdalla. Yleisimpiä rikoksia siihen tuomituilla ovat olleet varkaudet ja petokset. Suurella osalla tuomituista on ollut aikaisempi laitostuomio. Yhdyskuntapalvelun aikana on uuteen rikokseen syyllistynyt joka kymmenes. Kahden vuoden kuluttua tuomiosta on rikoksen uusinut hieman yli puolet nuorista, vanhemmista taas harvempi kuin joka toinen. Hollanti Hollannissa yhdyskuntapalvelukokeilu käynnistettiin 1.2.1981 yksityisen kriminaalihuoltojärjestelmän aloitteesta yhteistyössä syyttäjien kanssa. Kokeilun alkuaikoina yhdyskuntapalvelu perustui sopimukseen syyttäjän ja syytetyn välillä. Syyttäjä saattoi esim. luopua syytteestä tai vankeusrangaistuksen vaatimisesta, kun yhdyskuntapalvelu oli suoritettu. Nykyisin päätökset menevät tuomioistuimeen. Uuden lainsäädännön mukaan yhdyskuntapalvelusta tullee itsenäinen seuraamus. Yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita enintään 6 kuukauden pituisen vankeusrangaistuksen sijasta 30-240 tuntia, joka on suoritettava puolen vuoden kuluessa. Aloitteen yhdyskuntapalvelun soveltamisesta tekee virallinen syyttäjä. Kriminaalihuoltojärjestelmä arvioi ehdotetun henkilön sopivuuden ja etsii tuomitulle työpaikan. Se myös valvoo yhdyskuntapalvelun suorittamista ja laatii syyttäjälle raportin ehtojen noudattamisesta. Työtehtäviltä edellytetään, että niissä ei muuten käytetä palkattua työvoimaa ja ne eivät ole voittoa tuottavissa yrityksissä. Työkohteina käytetään yleensä sairaaloita ja huoltolaitoksia sekä sosiaalista toimintaa harjoittavia yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Työ on luonteeltaan lähinnä korjaus-, ylläpito-, maalaus- tai taloustyötä. Se ei kohdistu välittömästi lapsiin tai vanhuksiin. Yhdyskuntapalvelun ehtojen noudattaminen on tarkkaa. Laiminlyönneistä raportoidaan syyttäjälle, joka vie asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Yhdyskuntapalvelun käyttöönottoa vastustettiin useista syistä. Pelättiin mm. epätasa-arvoa tuomittujen kesken ja sitä, ettei sopivia työpaikkoja löydy riittävästi. Nyt yhdyskuntapalvelukokeilua pidetään Hollannissa yleensä onnistuneena: seuraamus on tullut jäädäkseen. Silti ongelmia edelleen on. Mm. tuomioistuimen ja kriminaalihuollon välillä on näkemyseroja yhdyskuntapalvelun tarkoituksesta. Tuomioistuimet pitävät sitä ennen kaikkea rangaistusseuraamuksena, kriminaalihuolto taas paljolti rikollisten kuntoutusmuotona. Hollannissa käytetään runsaasti lyhyitä vankeusrangaistuksia: noin 3/4 on alle 3 kuukauden pituisia. Kriminaalihuollon ylitarkastaja Kari Vanhala katsoo yhdyskuntapalvelun soveltuvan hyvin Hollantiin juuri lyhyiden vankeusrangaistusten käytön vuoksi. Myös kriminaalihuoltojärjestelmän toimivuus sekä seuraamusjärjestelmän joustavuus ja monipuolisuus selittävät Vanhalan mielestä onnistunutta kokeilua. Kriminaalihuoltojärjestelmällä on laaja ja tiheä toimintaverkosto ja se pystyy työskentelemään nopeasti heti rikoksen tapahduttua. Syyttäjien laajat harkintavaltuudet ja realistinen asennoituminen ovat taanneet kokeilun nopean laajenemisen. Hollannin kriminaalihuollon edustaja D. Brons, tuleeko yhdyskuntapalvelusta helppo rangaistusmuoto valkokaulusrikollisuuteen? Mikään ei viittaa tähän suuntaan. Mieluummin voisi sanoa, että yhdyskuntapalvelu on rangaistus tavallisista rikoksista kuten vankeuskin. Oikeusministeriön tutkimuskeskuksen tulokset osoittavat, että 50% yhdyskuntapalveluun tuomituista on 18-25-vuotiaita, useat ovat saaneet vähän koulutusta ja ovat vailla työtä. Rikokset ovat usein murtoja ja rattijuopumuksia. Onko yhdyskuntapalvelu jo vähentänyt vankeuteen tuomittujen määrää? Absoluuttiset numerot osoittavat, että lyhyissä tuomioissa aina 3 kuukauteen asti on viime vuosina hieman laskua. Vankilukuun on tuskin odotettavissa suurta vaikutusta, koska vankipaikoista on puutetta ja tuomitut joutuvat jonottamaan vankilaan. Kaikkia vankeustuomioita ei ole pantu täytäntöön, vaan pidempään jonossa olleita on armahdettu vankipaikkojen puutteen vuoksi. Kuinka kuvaisitte yhdyskuntapalvelun onnistumista? Kokeilu on yleisesti ottaen onnistunut. On osoitettu, että menettelyä voidaan soveltaa laajasti. Vuonna 1985 sitä käytetään yli 3000 tapauksessa. Yhdyskuntapalvelun suorittaneista 90% on tehnyt sen ehtojen mukaisesti. Useimmat tuomitut pitävät yhdyskuntapalvelua rangaistuksen ohella myös hyödyllisenä kokemuksena. Menettelyn etuja on myös se, että se ei vankeusrangaistuksen lailla saata tuomittua yhteiskunnan ulkopuolelle. Tanska Tanskassa yhdyskuntapalvelukokeilu käynnistyi 1.9.1982 Kööpenhaminan alueella ja vielä samana syksynä Pohjois-Jyllannissa. Toukokuussa 1984 kokeilu laajennettiin koko maahan. Yhdyskuntapalveluun tuomitseminen tapahtuu siten, että ehdollisen rangaistuksen erityisehdoksi asetetaan palkattoman yleishyödyllisen työn tekeminen. Seuraamusta käytetään vain, jos aikaisemmin vastaavissa tapauksissa on tuomittu ehdoton 6-8 kuukauden vankeusrangaistus. Yhdyskuntapalveluun tarvitaan syytetyn suostumus – tekemänsä työn luonteeseen hän ei voi vaikuttaa. Rangaistusaika voi vaihdella 20-200 tuntiin. Jos yhdyskuntapalvelua tuomitaan enintään 80 tuntia, se on suoritettava 4 kuukauden aikana, mikäli rangaistuksen pituus on yli 150 tuntia, sen suorittamiseen annetaan vuosi aikaa. Yhdyskuntapalvelua on käytetty vaihtoehtona lähinnä nuorille lainrikkojille, ei kuitenkaan alle 18-vuotiaille. Useimmat tuomitut ovat syyllistyneet omaisuusrikoksiin. Ohjeiden mukaan on erityisen tarkoin harkittava, voidaanko yhdyskuntapalvelua suositella olenkaan väkivalta- ja huumerikoksiin syyllistyneille. Kokeilu käynnistyi varsin hitaasti: syyskuuhun 1984 mennessä yhdyskuntapalveluun oli tuomittu vain 144 henkilöä. Tätä selittää se, että tuomitsemiskriteerit ovat varsin ankarat. Käyttöön on saattanut vaikuttaa myös se, että 1982 omaisuusrikosten rangaistustasoa alennettiin noin kolmanneksella. Syyttäjän ja kriminaalihuoltojärjestelmän tehtävät yhdyskuntapalvelun soveltamisessa ovat Tanskassa samankaltaiset kuin Hollannissa. Syyttäjä – poikkeustapauksissa myös syytetyn avustaja tai tuomioistuin –tekee aloitteen tuomitun yhdyskuntapalveluun soveltuvuuden tutkimisesta. Kriminaalihuoltojärjestelmä arvioi tuomitun sopivuutta tekemällä hänestä henkilötutkinnan. Kokemusten mukaan joka viides on arvioitu sopimattomaksi yhdyskuntapalveluun. Tuomion jälkeen kriminaalihuolto päättää yhteistyössä työnantajan kanssa, missä työ suoritetaan ottaen huomioon tuomitun henkilökohtaiset ominaisuudet. Kriminaalihuolto laatii rangaistuksen suorittamista varten aikataulun ja valvoo sen noudattamista. Yhdyskuntapalveluun määrätyt ovat kriminaalihuollon valvonnassa rangaistuksen suorittamisen ajan. Työpaikka löytyy yleensä julkisista tai julkisin varoin tuetuista laitoksista tai järjestöistä. Työtehtävät ovat luonteeltaan konkreettisia ja käytännöllisiä eivätkä vaadi erityistä ammattitaitoa. Tuomitun tulee voida työskennellä mahdollisimman paljon vakituisen henkilökunnan kanssa, mutta hän ei yleensä pääse välittömään kontaktiin asiakkaiden ja hoidokkien kanssa. Osastopäällikkö William Rentzmann, voiko yhdyskuntapalvelu olla vaihtoehto vankeusrangaistukselle? Yhdyskuntapalvelu on Tanskassa nimenomaan tarkoitettu ehdottoman vankeusrangaistuksen vaihtoehdoksi. Myös käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että sitä on sovellettu tapauksissa, jotka olisivat aikaisemmin johtaneet vankilaan. Kuinka motivoitte yhdyskuntapalvelua? Päämotiivi on halu rajoittaa haitallisen vankeusrangaistuksen käyttöä. Yhdyskuntapalvelulla voi myös olla pedagogista vaikutusta ja se voi antaa tuomitulle uusia mielenkiinnon kohteita. Kuinka voidaan välttyä siltä, että yhdyskuntapalvelua ei käytetä sosiaalisesti diskriminoivalla tavalla? Yhdyskuntapalvelutuomio edellyttää, että henkilö kykenee työhön. Mm. narkomaaneilla voi tulla vaikeuksia ehdon täyttämisessä. Tätä ”diskriminointia” voidaan rajoittaa huolehtimalla siitä, että on tarjolla myös sellaista työtä, johon heikoimmat pystyvät. Ei liene perusteita olettaa, että yhdyskuntapalvelusta tulisi erityisen diskriminoiva rangaistus.