Mustalaisväestöstä ja heidän vaikeuksistaan vankilassa Juhani Kemppainen Mustalaiset ovat lähtöisin Intiasta. Ensimmäiset muuttoaallot Eurooppaan ajoittuivat 1100- ja 1200-luvuille. Luultavasti Tšingis-kaanin ja Tamelanin hyökkäykset aiheuttivat suurvaellukset. Eurooppaan mustalaiset saapuivat feodaaliaikaan, 1300-luvulla, jolloin mm. ristiretkeläiset liikehtivät. Sen ajan sääty-yhteiskunnassa mustalaiset saivat aluksi elää melko rauhassa - säätyjen ulkopuolella laitaväestönä. Jo keskiajalla mustalaisia alettiin vainota. Tiedon puuttuessa heidät sekoitettiin juutalaisiin. Heistä tehtiin syypäitä tuona aikana riehuneisiin kulkutauteihin. Kirkko eli suurta valtakauttaan ja vainosi johdonmukaisesti kaikkia kerettiläisiksi katsomiaan. Mustalaisten perinteisiä elinkeinoja Intiassa olivat mm. sepän, eläintenkesyttäjän, viihdyttäjän, ennustajan ja sotilaan ammatit. Suomessa mustalaisten perinteisiä elinkeinoja aina 1950-luvulle saakka olivat hevoskauppa, siansalvuu, maatalouden aputyöt, tinaus, peltisepäntyöt, käsityöt ja povaus. Yhteistä kaikille näille oli liikkuvuus. Yhdellä paikalla ei riittänyt töitä pitkäksi ajaksi. Ominaista taas mustalaisille on, että he haluavat olla itsenäisiä yrittäjiä, eivät ainakaan toistensa alaisia. Myös ammattikoulutus pyritään antamaan omien keskuudessa. Tällöin muodostuu ymmärrettävästi tietty, samantyylinen elämänpiiri, jossa toimitaan. Kaksinkertainen elämän taakka Yhteiskunnan rakennemuutos on muuttanut rajusti mustalaisten oloja. Sen seurauksena he ovat menettäneet itsenäisyyttään. Toisen maailmansodan jälkeen mustalaisten perinteiset elinkeinot ovat menettäneet markkinansa teollisen tavarantuotannon seurauksena. Toimeentulomahdollisuudet ovat heikentyneet ja monet ovat joutuneet turvautumaan yhteiskunnan apuun. Valtaväestön on vaikea ymmärtää, että mustalaisilla on kaksinkertainen elämäntaakka. Ensinnäkin heidän täytyy sopeutua yhteiskunnan oloihin syrjittynä, etnisenä vähemmistöryhmänä. Toiseksi heidän täytyy modernisaation paineessa etsiä perinteistä mustalaiskulttuuria säilyttävä elämänmuoto. Erityisesti nuorilla mustalaisilla on vaikeaa. He joutuvat etsimään identiteettiään ja elämäntapaansa kulttuurien ristipaineessa. Kun sopeutuminen kulttuurihistoriallisesti nopeasti muuttuneisiin oloihin ei onnistu, on seurauksena ristiriitaista käyttäytymistä ja sosiaalisia ongelmia. Mustalaisten ja valtaväestön suhteet kärjistyvät asunto- ja työmarkkinoilla, sosiaalihuollossa, naapuruussuhteissa, koulussa, sairaaloissa ja erityisesti poliisin toiminnassa. Valtaväestöllä on keinonsa säädellä ihmiselämää halujensa mukaisesti. Käytännön ongelmia vankilassa Lähes kaikilla Keravan nuorisovankilaan tulevilla nuorilla mustalaispojilla on puutteellinen luku- ja kirjoitustaito. Osalta nämä taidot puuttuvat kokonaan. Onneksi asiaan on kiinnitetty huomiota, ja nykyään kaikki halukkaat pääsevät mukaan alkeisopetukseen. Vaikeutena opiskelussa on mm. se, että pojat ovat kovin eritasoisia. Opetus tapahtuu yhdessä ja samassa luokassa. Pitemmälle päässeet kokevat opiskelun turhan helpoksi ja heille jää aikaa toisten häiritsemiseen, joskin myös auttamiseen. Ongelma on pyritty poistamaan tekemällä jokaiselle oma opintosuunnitelmansa. Sopivien oppikirjojen puute on tietysti suuri ongelma. Valkolaisten tekemät aapiset eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia jo murrosikään ehtineille mustalaispojille. Mustalaisten itsensä tekemä aapinen halutaan ymmärrettävästi pitää vain mustalaisten käytössä. Mustalaisten kieli on osa mustalaiskulttuuria, joka kuuluu vain mustalaisille. Opettaminen halutaan pitää vanhan perinteen mukaan omissa käsissä. Myös oppitunnin pituus (45 min.) tuo ongelmia. Pojat eivät jaksa keskittyä kovin pitkäksi ajaksi. Puoli tuntia olisi riittävä aika oppitunnille. Mustalaispoikien opettajan pitää olla hyvin perillä opetusmetodeista, jotka sopivat vankilaan joutuneille. Opettajan täytyy olla kärsivällinen ja hänellä täytyy olla mahdollisuus ottaa asiat tunnilla tarvittaessa hieman löysemmin. Välillä voidaan vaikkapa soittaa ja laulaa ja sitten taas opiskella (vrt. Steiner-koulu). Tietämystä mustalaisista ja heidän tavoistaan opettaja ehdottomasti tarvitsee työssään. Kukapa muu tuntisi ja tietäisi mustalaisista enemmän kuin opettaja, joka on itsekin mustalainen. Hän voisi myös hyödyntää heidän omaa oppikirjaansa. Tällä hetkellä vankiloissa ei kuitenkaan ole mustalaisia opettajina. Kun mustalaispojat ovat oppineet auttavasti lukemaan ja kirjoittamaan, heidän tyytyväisyytensä on valtava: He pystyvät lukemaan itse kirjeensä ja myös vastaamaan niihin. Elämä vankilan ulkopuolella helpottuu huomattavasti ja pojat ymmärtävät koulun merkityksen. Se auttaa heitä hakeutumaan jatkossakin koulutukseen. Toisten vankien suhtautuminen Yleensä mustalaispojat eivät halua olla minkäänlaisissa tekemisissä valkolaisvankien kanssa. He ovat paljon mieluummin omiensa keskuudessa. Kuitenkaan kanssakäymiseltä ei voi välttyä. Keskustellessani valkolaisvankien kanssa ilmeni hyvin selvästi, miten vahvat mustalaisvastaiset ajatukset heillä on. Pahimmat rasistit ovat kaiken lisäksi vielä kovaäänisiä ja hiljaisempien mielestä pelottaviakin. Keskustelussa ei 'kovisten' äänekkäästi sanottua mielipidettä halunnut kukaan vastustaa. Rasistiset mielipiteet, joilla kalastellaan tietysti myös toisten vankien kunnioitusta, olivat niin vahvoja, että en yhtään ihmettele mustalaisten halua olla vain omiensa parissa. Valkolaisvangit, joilla on vapaudessa ollessaan ollut hankaluuksia mustalaisten kanssa, haluavat olla hankalia vankilassakin. Pääseminen rauhaisaan rinnakkaiseloon tällaisten kavereiden kanssa vaatii todella työtä. Vankilassa ei pääse pakoon, joten tilanne tulee yleensä selvitettäväksi ennen pitkää. Monikaan valkolaisvangeista ei tuolloin ole halukas vaihtamaan leiriä mustalaisten puolelle. Koska asetelma on tämä, ei erilaisilta kiusaamisilta voi välttyä. Ehkä lievin kiusaamismuoto on ohimennen tapahtuva nimittely. Päällekarkaaminen tai aseella uhkaaminen on ehkä kiusaamista pahimmillaan. Tähän väliin mahtuu mitä erilaisimpia tapoja. Vangeillahan on aikaa keksiä keinoja. Onhan se eräänlaista ajankulua. Vain murto-osa kiusaamistapauksista tulee henkilökunnan tietoon. Eihän kaikista voi tulla kertomaankaan. Varsinkaan jos henkilökunta on aikaisemmin ottanut asiaan välinpitämättömän kannan. Tällöin ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustaa itse itseään kaikin mahdollisin keinoin. Mustalaiset eivät tule mielellään kertomaan henkilökunnalle vaikeuksistaan, mutta kun näin tapahtuu, on varmasti tosi kysymyksessä. Silloin sekä henkilökunnan että vankilan johdon olisi syytä tarttua kovalla kädellä tapahtumien kulkuun, ennen kuin tilanne menee liian väkivaltaiseksi. Henkilökunta ei välttämättä aina usko, kun mustalainen kertoo olevansa syytön johonkin vankilassa tapahtuneeseen asiaan. Jos hän kuitenkin on syytön, saattaa hän hermostua suunnattomasti aiheettomasta syytöksestä. Tämä saattaa olla jäänne lapsuudesta, koska aina on epäilty. Tunteet, kasvatustekijät ja lyhytjännitteisyys vaikuttavat 'pinnan' kestävyyteen. Valvonta Nuorille mustalaispojille valvontaan joutuminen tuntuu olevan kauhistus. Kaikilla ei ole selvää kuvaa, mitä valvonta yleensä tarkoittaa, ja se vain lisää pelkoa. Pahin mahdollinen ratkaisu on joutuminen poliisivalvontaan. Kaikkihan tietävät, mitä poliisivalvonta on käytännössä. Poliisivalvonta koetaan suureksi rangaistukseksi ja sitä pyritään kaikin keinoin välttämään. Valvontahan rajoittaa liikkumista. Liikkumisen estäminen rajoittaa kaupankäyntiä. Osa mustalaisista hankkii yhä ainakin osan elannostaan kaupustelulla. Lisäksi ajokortin omistavalla nuorella on vanhempia mustalaisia kohtaan tiettyjä velvollisuuksia, joista ei saa kieltäytyä. Koska poliisivalvontaa vältetään, yritetään yksityinen valvoja tarvittaessa saada vaikka kivenkolosta. Mustalaispojan valvojan tulisi olla aktiivinen ja humaani. Vain todella harvat mustalaispojat joutuvat valvontaan Keravan nuorisovankilasta vapauduttuaan. Sosiaaliohjaajien työskentelylle on näin ollen annettava sille kuuluva arvo. Lopuksi Hyvin helposti tuodaan sekä vankien että henkilökunnan taholta julki, että mustalaisilla olisi joitakin erityisoikeuksia vankilassa. Isosta asiasta ei tarvitse olla kysymys, kunhan tekijänä vain on mustalainen. Erittäin harvoin puhutaan mustalaisuudesta aiheutuvista vaikeuksista. Toivoisin ainakin henkilökunnan suhtautuvan pienemmissä asioissa kärsivällisesti ja asiallisesti mustalaisiin. Useat asiat selviävät puhumalla rauhallisesti ja järkevästi. Jos kiihdytään liikaa, tulee pienestä asiasta tarpeettoman suuri. Huono itsetunto, pelko työtovereiden arvostelun kohteeksi joutumisesta, pelko työpaikan menetyksestä ja oikea tiedon puute mustalaisista johtavat siihen, että mustalaisten puolesta puhujia on vankilassa vähän. 400-vuotisen vaelluksensa aikana mustalaiset ovat säilyttäneet mustalaisuutensa tavalla, joka ansaitsee hatunnoston korkealle. Kohtaamansa vaikeudet he ovat hyödyntäneet siten, että mustalaisuus heissä on vain vahvistunut. Mustalaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle opittuina tapoina. Mitään kivisiä tai kirjoitettuja merkkejä ei historiasta löydy. Tarinat, joita vanhemmat mustalaiset kertovat nuorille, ovat yksi tapa vahvistaa omaa itsetuntoa. Tässä esimerkki: Kun Jumala päätti luoda ihmisen, Hän teki savesta itsensä näköisen nuken ja laittoi sen uuniin valmistumaan. Jumala oli kuitenkin työstään niin väsynyt, että Hän nukahti kesken kaiken. Kun Jumala heräsi, hän huomasi kauhukseen, että ihminen oli jo mennyt uunissa aivan mustaksi. Seuraavalla kerralla Jumala päätti olla nukahtamatta kesken ihmisen valmistuksen. Hän oli hyvin varuillaan. Mutta kuinkas kävikään: hän otti ihmisen uunista liian aikaisin ja tulikin aivan valkoinen ihminen. Kolmannella kerralla Jumala piti huolen siitä, ettei epäonnistu. Ja niin kävi että uunista ei tullut liian valkoista ihmistä. Eikä tullut liian mustaa ihmistä. Tuli täydellinen ihminen. Tuli mustalainen.