Yhdyskuntapalvelu rikosseuraamuksena Martti Grönfors Yhdyskuntapalvelulla - kuten sovittelullakin - tuntuu olevan jonkinlainen sosiaalinen tilaus myös meillä. Yhdyskuntapalvelun käyttöönoton perustelut 1970-luvun alkupuolella olivat enemmän populistisia kuin vankkaan oikeusfilosofiseen tai -teoreettiseen näkemykseen pohjautuvia. Noista ajoista tieto on karttunut ja tämän artikkelin tarkoituksena on lyhyesti koota joitakin keskeisiä yhdyskuntapalveluun liittyviä seikkoja tarkasteltaviksi. Yhdyskuntapalvelulla tarkoitetaan rikosoikeudellista seuraamusta, jossa henkilö tuomitaan tekemään määrätty tuntimäärä yleishyödyllistä työtä valvonnan alaisena. Tuomituilta vaaditaan yleensä suostumus ennen kuin heidät voidaan tuomita yhdyskuntapalveluun. Kun laki yhdyskuntapalvelusta tuli voimaan Englannissa v. 1972, oikeuslaitos ja erityisesti tuomarit eivät olleet varauksettoman myönteisiä suhtautumisessaan, ja vaihtoehtoa käytettiin aluksi varsin nihkeästi. Kun tuomarit pitivät seuraamusta liian lievänä - ainakin vankilatuomion vaihtoehtona - ehdonalaisten valvojat pitivät sitä liian ankarana. Myöhempää suhtautumista on mahdollista tarkastella kolmen kysymyksen kautta: a) Ovatko yhdyskuntapalvelun alkuperäiset tavoitteet keskenään ristiriidattomat? b) Onko yhdyskuntapalvelu ensisijaisesti myönteinen vaihtoehto vankilatuomiolle? ja c) Onko edellinen lainkaan tärkeä kysymys, vaan tulisiko yhdyskuntapalvelua tarkastella omana itsenäisenä tuomionaan? Vuonna 1981 Home Officen tekemän tiedustelun mukaan 56:sta ehdonalaisvalvontapiiristä 30 piti yhdyskuntapalvelua vaihtoehtona vankeustuomiolle, 16 omana tuomionaan, loppujen edustaessa vaihtelevia näkemyksiä. Valvojat uskoivat, että yhdyskuntapalvelu hyödyttäisi sekä yhteiskuntaa että lainrikkojaa ja näkivät sen yhteiskuntaan integroivan vaikutuksen tärkeäksi. Tuomareiden asenteista tehdyt myöhemmät tutkimukset osoittivat, että yhdyskuntapalvelun vakiinnuttua heidän asenteensa ovat muuttuneet epäilevistä ylivoimaisen myönteisiksi. V. 1979 80 % tuomareista oli sitä mieltä, että yhdyskuntapalvelulla on positiivisempi vaikutus rikoksentekijään kuin vankeustuomiolla. Myös suuri yleisö on eri tiedustelujen mukaan suhtautunut yhdyskuntapalveluun myönteisesti. Tutkimuksesta riippuen myönteisesti on suhtautunut 85-93 % kyselyihin vastanneista. Yleisön myönteisyyteen vaikuttaa seuraamukseen kytketty työpalvelu ja ihmisiin vetoaa se, että rikoksentekijät korjaavat tai korvaavat aiheuttamansa rikosvahingot, vaikka epäsuorastikin. Rikosten uhrien suhtautuminen seuraa myönteisyydessään suuren yleisön suhtautumisen suuntaa. Myös yhdyskuntapalveluun tuomitut ovat olleet eri maissa tyytyväisiä saamaansa tuomioon. Heidän käsityksiään arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että niihin on saattanut vaikuttaa ajatus siitä, että ilman yhdyskuntapalvelua he olisivat saaneet vankeustuomion, oli sellaisen mahdollisuus todellinen tai ei. Yhdyskuntapalveluun kuuluvaa työtä tarjoavat tahot ovat kohdanneet yllättävän vähän ongelmia tuomittujen kanssa. Yhdyskuntapalvelu numeroiden valossa Kahdessa maassa - Englannissa ja Uudessa-Seelannissa - jossa yhdyskuntapalvelun käyttö on vakiintunut ja joista yksityiskohtaisempia lukuja on saatavilla, tuomion käyttö suhteutettuna väkilukuun on suunnilleen yhtä suurta. Englannissa v. 1982 annettiin hieman yli 30000 tuomiota (5,9 % kaikista tuomioista), Uudessa-Seelannissa samana vuonna lähes 2 000. Englannissa yhdyskuntapalvelua käytettiin ensisijaisesti nuorten tuomiona, 17-20-vuotiaitten osuuden ollessa noin puolet, Uudessa-Seelannissa alle 20-vuotiaita oli 28 %. Lukujen valossa vaikuttaa siltä, että alkuperäisestä tarkoituksestaan poiketen yhdyskuntapalvelu on ensisijaisesti vaikuttanut Englannissa sakkojen määrää vähentävästi. Kun ennen yhdyskuntapalvelua (1972) suojeluvalvontaan määrättiin 7,9 % kaikista tuomituista, oli näiden määrä vuonna 1982 6,9 %. Ehdottomat vankeustuomiot olivat lisääntyneet samana ajanjaksona 8,7 %:sta 10,6 %:iin. Ainoastaan sakkorangaistukset olivat vähentyneet 49,3 %:sta 44,1 %:iin. Lukuja tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon Englannin kiristynyt kriminaalipoliittinen ilmapiiri. Tanskassa yhdyskuntapalvelua on tarkoitus käyttää pelkästään laitostuomion vaihtoehtona. Tuomiovaihtoehdon vähäinen käyttö viittaisi siihen, että näin myös todellisuudessa tapahtuu. Uuden-Seelannin osalta on mahdollista vertailla yhdyskuntapalveluun tuomittujen rikoksen vakavuutta kaikkien rikosten vakavuuteen. Vertailusta havaitaan, että yhdyskuntapalvelu kasaantuu keskivakavaan rikollisuuteen, jollaisia ovat mm. (ei-törkeä) ryöstö, ryöstöntapainen kiristäminen, vakava henkilöön kohdistunut väkivalta, tapon uhkaus, uhkaava käyttäytyminen, mellakointi, seksuaalinen väkivalta (ei kuitenkaan raiskaus tai sen yritys), huumeiden käyttö(ei hallussapito ja myynti), huumeiden viljely, murto, luvaton ajoneuvon haltuunotto, huumevarkaus, myymälävarkaus, rahan väärennys, petos, kavallus, tuhopoltto ja vandalismi. Omaisuusrikokset, joista tavallisimmat olivat varkaudet, petokset ja murrot, muodostivat 55,3 % annetuista tuomioista. Samanlainen suuntaus on havaittavissa myös Hollannissa, jossa kuitenkin liikennerikollisuuden, erityisesti rattijuoppouden osuus oli noin neljännes annetuista tuomioista. Kun yhdyskuntapalvelua Uudessa-Seelannissa käytetään varsin usein (31 % annetuista tuomioista) ensikertalaisten tuomiona, niin ensikertalaisten osuus vaihteli Englannissa eri alueilla 4 %:sta 14 %:iin. Rikoksenuusinta yhdyskuntapalvelua suoritettaessa on melko vähäistä, vaihdellen Englannissa eri vuosina 7 ja 10 %:n välillä. Kahden vuoden jälkeen yhdyskuntapalvelun aloittamisesta noin puolet olivat tehneet uuden rikoksen. Nuorten (17-20 v) selviytyivät tässä huonoimmin, 58 %:n uusiessa rikoksensa. Uuden-Seelannin luvut ovat paremmat, joskin seuranta tehtiin jo vuoden kuluttua. Vuoden sisällä rikoksensa uusi 38 %. Vertailun vuoksi lukua voitaisiin verrata viikonloppuarestiin, johon tuomituista samana aikana 59 % uusi rikoksensa. Tämän pohjalta voidaan sanoa, että aresti yhdistettynä yhdyskuntapalveluun ei ainakaan paranna selviytymismahdollisuuksia. Tarkasteltaessa uusintalukuja rikoslajeittain Englannissa havaittiin, että alhaisin uusintarikollisuus oli niillä, jotka oli tuomittu petoksesta tai kavalluksesta (alle 40 %) ja vähän yllättävästi myös väkivaltarikollisuudesta tuomituilla (hieman yli 40 %). Kaikkein huonoimmin selviytyivät murtoihin (n. 60 %) ja autovarkauksiin (yli 55 %) syyllistyneet. Verrattaessa selviytymistä muihin seuraamuksiin voidaan Englannista todeta, että vapausrangaistukseen tuomitut miehet uusivat rikoksensa hieman useammin kuin yhdyskuntapalveluun tuomitut. Vapausrangaistukseen tuomituista nuorista (17-20 v) miehistä 69 % uusi rikoksensa kahden vuoden sisällä, vastaavan luvun ollessa yhdyskuntapalveluun tuomittujen osalta hieman alle 58 %. Palvelunsa loppuun suorittaneiden osuus on Englannissa pysynyt varsin tasaisena: 75 % kaikista tuomituista. Englantia parempaan tulokseen ylletään Hollannissa, jossa yli 90 % tuomituista on suorittanut heille määrätyt tunnit. Eri tutkimuksissa on todettu, että työn mielekkyydellä ja tehokkaalla mutta ymmärtäväisellä valvonnalla on yhteys tuomion loppuun suorittamiseen. Pohdintaa Kaikki yhdyskuntapalveluun kytkeytyvät osapuolet ovat tyytyväisiä seuraamukseen ja kokemuksen karttuessa tyytyväisyys on vain lisääntynyt. Työ rikoksen sovituksena lasten, vanhusten, vammaisten ja muiden vastaavien hyväksi tuntuu mielekkäältä, kun tuomiota käytetään keskivakavan rikollisuuden seuraamuksena ja erityisesti jos sitä verrataan ehdottomaan vankeustuomioon. Sakkojen vaihtoehtonakin se on perusteltavissa, ainakin jos kysymyksessä on työtön tai muuten varaton henkilö. Seuraamuksen mielekkyydestä kertoo myös se, että varsin huomattava osa todella suoritti loppuun vaaditun tuntimäärän ja rikoksentekijät itse kokivat sen mielekkääksi vaihtoehdoksi. Myös yhdyskuntapalveluun tuomittujen työpanoksen vastaanottajien asennoituminen oli ylivoimaisen myönteistä eikä sopivien työkohteiden löytyminen ole muodostunut missään ongelmaksi. Jos kysymyksessä ovat - kuten uskotaan - yleensä elämässään epäonnistuneet ihmiset, joita vaivaa heikko itsetunto ja merkittävien ihmissuhteiden puute, on perusteltua olettaa, että mielekäs työ muiden ihmisten parissa ja hyväksi on saattanut tulla monelle rikoksentekijälle tosi tarpeeseen. Uusintarikollisuuteen yhdyskuntapalvelu ei näytä selkeästi vaikuttavan. On kuitenkin huomattava, että yhdyskuntapalvelua suoritettaessa uusinta oli suhteellisen pientä ja vaikuttaa siltä, että yhdyskuntapalvelu ainakin siirsi useiden seuraavaa rikosta. Tämä puoltaisi yhdyskuntapalvelun ja valvonnan kytkemistä toisiinsa. Rikoksentekijä on usein työtön. Työllisyysmäärärahojen ja työhönohjauksen järkevä käyttö saattaisi olla joidenkin tuomittujen kohdalla ratkaiseva tekijä rikoksen uusintariskin suhteen. Lukujen valossa ei voida yksiselitteisesti sanoa yhdyskuntapalvelun vaikuttaneen vankilukuja vähentävästi. Yhtä perusteltua olisi sanoa sen lisänneen vankilukuja. Vankilukuun vaikuttavat tekijät ovat niin moninaiset, että yksittäisen tekijän vaikutusta on vaikea selvittää. Yhdyskuntapalvelu vaikuttaa suoraan vankimäärään, jos se annetaan kiistatta ehdottoman vankeustuomion vaihtoehtona, kuten ilmeisesti tehdään Tanskassa. Kun sitä käytetään muun kuin ehdottoman vankeustuomion asemesta, on ehkä paremminkin odotettavissa vankimäärän lisääntyminen. Tähän on mahdollisuus kahdella päätavalla: Ensiksi yhdyskuntapalvelun keskeyttämisestä saattaa seurata ehdoton tuomio ilman uutta rikostakin. Toiseksi on loogista olettaa, että tuomarit sijoittavat seuraamuksen jonnekin sakkojen ja vankeuden välimaastoon. Tällöin vankeustuomio voi olla sakkoa todennäköisempi seuraus, silloin kun aikaisemmin yhdyskuntapalveluun tuomittu henkilö tekee uuden rikoksen. Yhdyskuntapalvelua on mahdollista perustella myös silloin, kun sillä ei ole havaittu olevan vaikutusta sen enempää rikoksen uusintariskiin kuin vankilukuihinkaan. Itse asiassa käytettävissä olevien tietojen valossa vaikuttaa siltä kuin parhaimmat perustelut olisivatkin löydettävissä muualta. Näihin perusteluihin turvauduttaessa on pakko siirtää huomio yhdyskuntapalvelun rankaisevasta funktiosta yhtäältä sen tarkoituksenmukaisuuteen rikoksentekijän kannalta ja toisaalta sen korjaavaan merkitykseen yhdys- ja yhteiskunnan kannalta. Rikoksentekijän kannalta seuraamusta voidaan perustella sillä, että niin kauan kuin se ei ainakaan lisää rikoksen uusintaa, se on kaikin puolin mielekkäämpää kuin hyödytön istuminen vankilassa. Työssä käyvällä rikoksentekijällä on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan tuottavana jäsenenä sekä huolehtia itse omasta tai perheensä toimeentulosta. Tietenkin tämä voitaisiin järjestää vankilastakin käsin, mutta silloin vankilaa on perusteltava muilla kuin tarkoituksenmukaisuus- ja/tai inhimillisyysnäkökohdilla. Työttömälle rikoksentekijälle yhdyskuntapalvelu antaisi ainakin jotakin tekemistä. Tällä saattaa olla tärkeä merkitys omanarvontuntoon ja itsekunnioitukseen, joihin vankila vaikuttaa vain negatiivisesti. Myös sillä, että rikoksentekijälle annetaan mahdollisuus konkreettisesti hyvittää rikoksen aiheuttamat haitat, saattaa olla oma vaikutuksensa rikoksentekijän yleiseen vastuuntuntoon, vaikka se ei ilmenisikään rikoksen uusinnan vähenemisenä. Yhdyskunta, jossa työpalvelu suoritetaan, saa palvelun kautta lisäresursseja, On aina olemassa suuri määrä tekemättömiä, mutta välttämättömiä töitä ja palveluja. Ottamalla ainakin osavastuun myös rikollisuuden käsittelystä, yhdyskunnat viime kädessä tekevät palvelun itselleen. Yhdyskuntapalvelun kehittämisen vaarana näkisin sen, että sen piiriin sisällytetään töitä, joista vastuu on yhteiskunnalla. Ammattiliitot todennäköisesti valvovat tehokkaasti etujaan siten, että yhdyskuntapalvelun käyttöönotto ei vähennä työpaikkoja. Yhdyskuntapalvelu on keskittynyt ensisijaisesti lähimmäispalveluihin. Ero siihen, mikä on välttämätöntä, mutta tekemätöntä työtä ja mikä on yhteiskunnan vastuupiiriin kuuluvaa työtä, saattaa joskus olla hiuksenhieno. Yhdyskuntapalvelun merkitystä koko yhteiskunnan kannalta on pohdittava ensisijassa oikeusfilosofisesti ja oikeuspoliittisesti. Oikeusfilosofinen näkökulma asettuisi rankaisemisen, sopeuttamisen ja korvauksen rajamaastoihin, ajatukseen ihmisarvosta sekä rikollisuuden paheksuttavuudesta. Pragmaattinen oikeuspolitiikka puolestaan joutuisi arvioimaan seuraamuksen konkreettisia vaikutuksia mm. rikoksentekijälle, rikollisuudelle ja seuraamuksen tarkoituksenmukaisuudelle toteuttamiselle. Vaikka yhdyskuntapalvelusta ei voida odottaa patenttiratkaisua rikollisuuden määrän tai edes vankilukujen ongelmiin, sen mahdollisuudet tuomittujen suhteen vaikuttavat lupaavilta. Tämän vuoksi liian tiukka rajaus sen toteuttamiseksi ei välttämättä hyödytä seuraamuksen etuja parhaalla mahdollisella tavalla. Ennen kokeilun aloittamista rajoja ei tulisi vetää liian tiukoiksi, mikäli meillä yhdyskuntapalvelua kokeillaan. Osa kokeilusta voisi keskittyä noiden rajojen tutkimiseen. Huomautus: Tämän artikkelin tiedot tulevat kirjoittajan raportista "Rangaistus, kuntoutus, korvaus; yhdyskuntapalvelu seuraamusvaihtoehtona". Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston julkaisuja 2/1986. Viitteet ja yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät tästä julkaisusta.