Lain ja taivaan painamat: vaikutteita tutkimusmatkalta pohjoisesta rosvojen kylästä Raila Taipale Kylä sijaitsee luonnonkauniilla paikalla harvakseen rakennettuna asujaimistona aivan saamelaisalueen tuntumassa lähellä Ruotsin ja Norjan rajoja. Kyläläiset hankkivat elantonsa luontaistaloudesta, itsenäisistä käsityöläisammateista, metsästyksestä ja kalastuksesta sekä marjojen poimimisesta. Osa saa pääasiallisen toimeentulonsa työttömyyskorvauksena tai eläkkeenä. Luonnon antimia hankitaan sekä vaihdantaan että kotitarpeisiin. Kylä on vähäväkinen; vain vahvimmat vahvoista ovat jääneet kotitiloilleen yhteistalouteen vanhempiensa kanssa puolustamaan luontaistalouskulttuurin elinehtoja. Seutua, jonka vaikutuspiirissä kylä elää, hallitsee vahvoin säkein talonpoikaisia arvoja puolustava nk. pikkuesikoisten lestadiolaisten herätysliike. Alueen väestöä jakaa vastakkaisiin intressiryhmiin agraariin talouteen, porotalouteen ja luontaistalouteen perustuvien kolmen eri kulttuurin elinehtojen ja arvojen vaaliminen valtiollisen ja oikeudellisen sääntelyn paineissa. Uskonto on kietoutunut politiikkaan ja kunnallishallintoon. Sillä on myös suuri merkitys paikallisten ihmisten välisessä asemien ja statuksen säätelyssä erityisesti sukujen välityksellä, sillä suvut piirtyvät karkeasti ottaen lestadiolaisiin mahtisukuihin ja alistettuihin epäuskoisiin sukuihin. Rosvojen kylä sijaitsee syrjässä seudun hallinnollisesta ja kaupallisesta keskuksesta, eivätkä sen asukkaat kuulu herätysliikkeeseen. Siinä missä ympäröivän lestadiolaisen yhteisön jäsenet kulkevat kirkossa ja pyhärukouksissa, rosvojen kyläläiset ovat ahkeria käräjillä kävijöitä. Uskonmenot vapauttavat synneistä ja ihmisten pahat teot saavat niiden myötä taivaisen anteeksiannon. Oikeusrituaalit puolestaan tuottavat maallisia tuomioita ja laillisia pahan tunnuksia väärintekijöille. Poikalapsi perinteisesti suvun nimen kantajana saa pahan leiman kuitenkin jo syntymästään rosvojen kylään. Kyläläisten roolia pahan kantajina kuvaillaan seudulla esimerkiksi tähän tapaan: "Kyläläiset (keskuskylässä) leimaavat nuoria. Niinku nuita Vähätalon poikia esimerkiksi. Jo ajat sitte on sanottu, ettei niistä koskhaan voi mithään kunnolista tulla, ku on semmonen koti. Tehjhän lapsista rikollisia iliman, että net itte ymmärtävät, mitä heile tapahtuu." (Mies keskuskylästä.) "Niillä on ollu aina paha maine tässä kylässä (keskuskylässä). Muistan hyvin, kuinka itte pelekäsin koulun alaluokille mennessä sieltä tulevia. Niitä tosishan pelekäs." (Mies keskuskylästä.) Pahan stigman ennusteen toteutumista ohjaa valtion takaamaan kunnalliseen itsehallintoon nojautuva agraareja, talonpoikaisia arvoja suojeleva keskuskylän poliittis-hallinnollinen säätely. Toisaalta rosvojen kylän luontaistalouden arvoista nouseva, itsenäisyyttä ja omaehtoisuutta korostava kasvatustraditio sosiaalistaa miehet pahan esimerkeiksi, rosvoiksi ja riitapukareiksi. Kyläläisillä ei ole itsestään alistunutta käsitystä, päinvastoin. He ovat ihmisiä, jotka ottavat elantonsa kovalla työllä luonnon antimista ja luonnon ehdoilla. "Nämät ovat ihan tavallisia, hyviä ihimisiä. Se on vain ollu ikiajoista lähtien, että näitä on pietty huonompina. Mutta se johtuu ihan katteuvesta. Katto ku tämä on ollu tämmösellä kaunhiilla paikalla ja kalasan järven rannalla niin sitäki on kajehittu. Ja se on vielä näissä ihimisissä mitä ei olla hyväksytty, että net ovat tulheet omilhan toihmheen. Että net hommailevat aina itte omat hommansa, jokkainen ossaa tehjä jotaki käsityötä. Että net ei ole alkanheet toisten homhiin eikä muita palvelemhaan." (Mies rosvojen kylästä.) Ympäröivä yhteisö tunnistaa rosvojen kylän sukujen leimaamisen, painamisen tai niin kuin he itse ilmiötä nimittävät: lastaamisen. "Nethän on tietenki aina ihimisten hamphaissa. Niitä lastathan niinku tääläpäin sanothaan. Muistan, kun kerran käytin isän (toisella paikkakunnalla) kuullen tuota sannaa, niin isä oikheen suuttu siittä ja sano, että täälä ei semmosia sanoja ole eikä tarvita, täälä ei kethään lastata." (Nainen avioliitossa keskuskylässä.) "Mutta kuitenki se käsitys huonouvesta säilyy. Esimerkiksi, jos nyt on joku semmonen asia, josta on muitten kanssa jotaki puhetta ja siittä erimielisyyttä, niin saattavat – oli se kysymys sitte mettästyksestä tai mistä tahansa - niin net saattaa sanoa, että sama se on rosvojen kyläläisille, mitä ne puhuvat, vaikka itte olisivat ihan tyystin väärässä. Mutta niillä on tämmönen asenne, vaikka yksissä kuljethan niinku mettällä ja muuala, niin sitte niijen kanssa olhan eri maata." (Nainen avioliitossa rosvojen kylän sukuun keskuskylässä.) Lastaaminen on eräs vallanharjoittamisen muoto, jossa pyritään mitätöimään vastakkaisen intressiryhmän arvo ja taivuttamaan sen voima niiden eduksi, joilla on valtaa määritellä. Kun luontaistalouskulttuurin jäsenet eivät ole sulautuneet talonpoikaiseen perinteeseen uskonlahkon kautta eivätkä kiinnittyneet moderniin valtioon palkkatyöläistymällä, niin heidät on lastattu jumalattoman elämän ja pahan vaikutusten kantajiksi. Raamatulliset opinkappaleet todistavat kuuliaisten hyvyyden ja länsimainen oikeusdogmatiikka perustelee nöyrtymättömien syyllisyyden. Siten myös modernista maailmasta tuleva tieto tieteen arvovallalla legitimioi rosvojen kylän lain ja taivaan väliseen ahdinkoon. Naimaturnajaiset ja oikeus "Kyllä sois parempi, että kaikki tämän perän nuoret miehet kokkoontuisivat kerran vuojessa määrä päivänä voimain mittelhyyn. Ja saisit tapella niin kauvan ku halvaavat. Sitte ois taas välit selvät ja jokkainen sais olla koko seuraavan vuojen rauhassa. Ja sitte seuraavana keväänä olis taas uuvet naimaturnajaiset. Naisistahan net tappelut alakaa." (Mies keskuskylästä.) Rosvojen kylän miehet ovat riidanhaastajan ja tappelijan maineessa. Totta onkin, että he ovat usein olleet käräjillä pahoinpitelyistä ja aina puukotuksiin asti johtaneista väkivaltarikoksista. Miehet pitävät väkivallan tekoja väärinä ja tuomioita niistä oikeutettuina ainakin periaatteessa; eri asia on sitten taas, koetaanko tuomiot yksittäistapauksissa oikeudenmukaisiksi. Miesten väliset riidat syntyvät usein tilanteissa, joissa käytetään alkoholia ja joihin liittyy kilpailua naisista. Aivan yleistä tappeleminen on nuorilla miehillä siihen asti, kunnes yhteiselämä naisen kanssa rauhoittaa miehen kodin piiriin. Riitapukarin mainetta pidetään sen jälkeen yllä vain satunnaisesti. Miehinen väkivalta on ymmärrettävissä osana luontaistalouskulttuurin maskuliinista luonnetta. Kulttuurin elinehtona on toimeentulon hankkiminen villistä luonnosta tavalla, joka vaatii taitoa ja voimaa. Idea naimaturnajaisista kuvaa miestappeluiden säännöstelystä julkisilla areenoilla, joilla mieskuntoisuutta voitaisiin esittää ja saattaa tulokset nopeasti yleiseen tietoon. Vahvimmat miehet valikoituisivat yksinkertaisella tavalla perheen elättäjiksi ja kulttuurin jatkajiksi. Tappeluun johtavia voiman näyttöjä voidaan tarkastella kulttuurin kontekstissa symbolisemminkin. Niitä voidaan pitää soidinmenoina, rituaaleina, joissa mies valloittaa naista ja sillä tavoin tavoittelee asemaa miehenä. Sillä mies tulee mieheksi vasta suhteessa toiseen, naiseen. Seudulta on muuttanut väestöä siirtolaisina sekä etelän että Ruotsin teollisuuskeskuksiin, mikä on kiristänyt kilpailua naisista. Samaan aikaan on tosin paikkakunnalle muuttanut koulutettua väkeä muualta virka- ja palvelutehtäviin, mutta sosiaalinen kuilu usein estää heitä sopeutumasta luontaistalouden ehtoihin. Avioliittoja solmitaan paljon yli rajojen. Paikalliset miehet suhtautuvat vihamielisesti korkeamman elintason Ruotsista tuleviin sulhasehdokkaisiin, jotka houkuttelevat naisia leveämmän leivinuunin ääreen. Rosvojen kyläläisillä on hyvä maine aviomiehinä, mikä ehkä johtuu siitä, että he kunnioittavat naistensa fyysistä koskemattomuutta. Miehet pitävät sopimattomana lyödä tyttöä tai naista, väkivalta on rajattu vain miesten välisiin välienselvittelyihin. "Hyviä miehiä net ovat olheet kaikki Vähätalot, en ole kuullu, että joku vaimoista olis moittinu... Niin kyllä net ovat kaikki sen tunnustanneet, että rosvojen kylän miehet on hyviä miehiä." (Nainen, avioliitossa rosvojen kylän miehen kanssa.) Lestadiolaisessa yhteisössä naisen asema on puolestaan alisteinen. Sivullisten ei kuulu puuttua perheväkivaltaan, joka on yksi käytetyimmistä keinoista alistaa nainen synnyttäjäksi ja miehen palvelijaksi. Tappelukuvauksissa korostui omin avuin selviytymisen merkitys. Eräs mies oli saanut kaksi puukoniskua keuhkoihinsa pelastaessaan avuttomamman kaverinsa rosvojen kylässä riitaan johtaneen juopottelun seurauksena. Hän oli vetänyt puukon rinnastaan ja joutunut sidottavaksi terveyskeskukseen, josta oli välittömästi karannut ilman paitaa, ilman takkia. Ei poliisia vaan hoitoa pakoon. Perinteinen oikeustaju ja motorisoituva maailma Länsimainen oikeusajattelu on tuotettu pohjoisille paikalliskulttuureille vieraina ja niiden elinehtoja loukkaavina lakeina ja oikeuskäytäntönä. Rosvojen kyläläiset pitävät käsittämättömänä sitä, että he eivät saisi vapaasti pyydystää riistaa ja kalastaa kotitarpeisiin vaan heidän pitäisi ruokavarojen ehtyessä mennä sosiaalitoimistoon pyytämään avustusta. Käytäntö tuhoaisi koko heidän elinkeinon harjoittamisen perustan eikä metsästystä ja kalastusta rajoittavien säännösten noudattaminen voi siis tulla kysymykseenkään. Jälkien peittäminen on tullut osaksi metsästäjän ammattitaitoa. "Aina sitä on näläkhään ja kotitarpheiksi kaajettu hirvi tai viritetty ansoja. Kyllä sen poliisiki ja rajamies ku on sen homman tienny, että köyhänki häätyy syyvä, niin on net ansat osannu kiertää. Mieki tietäsin monta, että vois ilimiantaa salakaavosta, mutta siinä vois ittellekki käyvä huonosti. Kyllä mieki olen mettällä käyny, enkä aina niin laillisesti." (Mies rosvojen kylästä.) Etelästä paikkakunnalle muuttaneisiin nimismiehiin ja poliiseihin, jotka eivät sikäläistä elämäntapaa ole ymmärtäneet suhtaudutaan pilkallisesti ja vihamielisesti. Perinteisen oikeustajun mukaan kuolleen esineen varastamista on pidetty pahana rikoksena, mutta poron tappaminen nälkään ei ole edes poronomistajan mielestä paheksuttavaa. Milloin tämäntyyppinen porovarkaus on tullut ilmi, niin se on keskenään hyvin voitu sopia. Viranomaistutkintaa ja käräjille riitauttamista on pidetty tarpeellisena vain, kun kysymys on ollut vakavista omaisuus- tai henkirikoksista. Kysymykseen oikeuskäytännön muuttumisesta vastattiin toisella kysymyksellä: "Ennen täälä piettiin harvoin käräjiä, kerran kahessa kuukauvvessa, nyt niitä piethään joka toinen viikko. Nimismies vie haista paskan juttuja käräjille - ja mitä se maksaa valtiolle?" (Mies, kotoisin rosvojen kylästä.) Kielteinen suhtautuminen viranomaiskontrolliin heijastui paitsi toimeentuloon välittömästi liittyvien säännösten rikkomisena, myös halveksuntana modernin elämäntavan tuottamia säännöksiä ja niiden valvontaa kohtaan. Ajokortitta ajaminen ja rattijuoppous olivat kartuttaneet paikallisille ihmisille hauskoja kokemuksia, joita mielellään muisteltiin. Turvavyön käyttämistä pidettiin lähes naurettavana tapana yrittää suojella elämää, joka aina on joka tapauksessa uhanalaista. Eräs haastateltava kertoi, miten hänen kaverinsa oli nuorena poikana ajanut kortitta talvikelillä autoa, jossa renkaista kolme oli kesärengasta ja takapenkillä viisi humalaista. "Poliisi ku kysy, että montako teiton sielä takapenkillä, niin sille vastathiin, että ekkös näje, että meiton kolome. Kuski joutu valehtelehmhaan veljensä nimen ja met juovuimma viikon piilottelehmhaan poliisilta." (Mies, kotoisin rosvojen kylästä.) Moottoriajoneuvorikkomukset ovat tulkittavissa uhmaksi modernin maailman oikeusjärjestystä kohtaan. Autot ja moottorikelkat on otettu käyttöön välineellisesti helpottamaan arkipäivää, mutta niihin kytkeytyvät säännökset ja valvonta on torjuttu vieraan puuttumisena paikalliskulttuurin tapaan jäsentää elämää ja kuolemanvaaraa. Tinkajaiset sovittelun säätelyssä Rosvojen kyläläiset suhtautuivat elämäntapaansa hyväksyvästi. Riidat ja puukkotappelutkin, rattijuoppous ja muut liikennerikkomukset kytkeytyivät olennaisesti heidän miehiseen kulttuuriinsa. Kyläläisten keskinäiset välit eivät olleet hyvät, mutta eivät huonotkaan. Rosvojen kylässä pidetään edelleenkin tinkajaisia, jotka merkitsevät sovittelumenettelyn seremoniaalista ylläpitoa. Tinkajaisissa väitellään ja ehkä ryypiskelläänkin. Yksi osallistujista tinkauttaa, tahallaan riitauttaa toisen tai toisten väitteet. Seuraavana päivänä kuuluu sitten mennä unohtamaan edellisen päivän riita hävinneeksi katsotun osapuolen luokse, joka tarjoaa ryypyn tai keittää kahvit. Tinkajaiset sovittelunhalun osoituksena ovat niin merkittävät, että niistä poikkeamista muistetaan vielä vuosia jälkeenpäin. Kylässä oli elänyt mies, Santeri nimeltään. Kylän poikaset olivat tahallaan härnänneet Santeria, ja kun he olivat sitten menneet taloon tekemään sovintoa ja toivottaneet isännälle hyvää päivää, niin tämä olikin ajanut pojat kartanolle huutamalla: "Ei mithään päivää ku ulos!" Sovittelumenettelyn hävittäminen modernin oikeuskäytännön alta paikallisyhteisöstä, jossa sillä on kulttuuriin sitoutuvat perinteet saattaa epäilyksenalaiseksi sovittelumenettelyn käyttöönoton urbaanissa ympäristössä, jossa sen kulttuuriset juuret ovat hävinneet. Juurille palaaminen johtaa helposti menneisyyden teoreettiseen romantisoimiseen ilman, että käytännössä tavoitetaan sitä kokemuksellista yhteyttä ihmisten oikeustajuun, mitä sovittelun onnistuminen nykyisen rangaistuskäytännön vaihtoehtona edellyttäisi. Sovittelukokeilujen muuttuminen viranomaistoiminnaksi saattaa Suomessakin merkitä seuraamusjärjestelmän laajenemista ja hienojakoistumista, etenkin kun samanaikaisesti sovittelun edellytyksiä tuhotaan paikalliskulttuureissa, joissa sille kuitenkin olisi otollinen maaperä. Oikeudellistuminen paikalliskulttuurien ongelmana Sosiaalivaltio tekee tuloaan rosvojen kyläänkin. Agraarin kulttuurin perustan se on murtanut jo 1960-luvulla, jolloin pellot pantiin pakettiin ja väestö palkkatyöläistyi, jäi työttömyyskorvauksen varaan tai muutti muualle. Luontaistalouskulttuuriin se on tunkeutunut metsästystä ja kalastusta koskevilla säännöksillä ja muuntamalla vaihdantatalouden rahataloudeksi, kun yhteistyö ympäristöön on sitä edellyttänyt. Valtion väliintulo on tapahtunut oikeudellisella sääntelyllä. Siinä mielessä paikalliskulttuurien murrosta tai tuhoa voidaan pitää oikeudellistumisprosessin tuloksena. Poliittista, taloudellista ja hallinnollista valtaa myös arjen vuorovaikutussuhteissa käyttävä lestadiolainen yhteisö on voinut soveltaa edukseen oikeudellistumisen tuotteita, virkamieskoneistoa, viranomaiskontrollia ja oikeuskäytäntöä. Erityisen selvästi se on havaittavissa rikollisuuden prosessoinnissa rosvojen kyläläisten kannettavaksi. Samanlaisia rikoksia ei saateta viranomaisten tietoon, jos tekijä on keskuskylän yhteisön hyväksymä ja ansaitsee siten tulla suojelluksi. Yhteisö käyttää valikoivasti viranomaiskontrollia kasvokkaissuhteisen kontrollin täydentämiseen ja rikolliseksi leimaamisen oikeuttamiseen. Perinteistä uskonnollista koodistoa ja viranomaisten asiantuntijatietämystä käytetään toinen toisiaan vahvistaen. Rikollisuutta on alettu määritellä sosiaaliseksi ongelmaksi. Kuka sitten jää puolustamaan kulttuuria, jos ongelmaa aletaan hoitamaan laitoksiin valtakulttuurin mallin mukaisesti?