Tanskan vankeinhoito siirtymässä nelikätisyyteen. Vartijan ammattikuva monipuolistuu Sini Ahmavaara Keravan nuorisovankilan, Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilan, Sulkavan kurssikeskuksen, Vilppulan varavankilan, vankeinhoito-osaston ja koulutuskeskuksen edustajat tekivät 12.-28.8.1989 opintomatkan Tanskan vankiloihin. Tarkoitus oli hankkia tietoa henkilöstön käytöstä yhtenäisammateissa, laitosten johtamismenetelmistä ja eri toimintakokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä seuraamuspedagogiikasta (konsekvenspædagogik). Ringen ja Jyderupin vankilat ovat uusia laitoksia, joissa perinteisten vartijoiden (fængselsbetjent) sijasta työskentelevät uuden koulutuksen saaneet yhtenäisvirkailijat (enhedsfunktionærer). Ringe on 15-23-vuotiaille nuorille tarkoitettu suljettu laitos, jossa rangaistuksen pituus on keskimäärin 17 kuukautta. Vankipaikkoja on 90 ja henkilöstöä 76, joista yhtenäisvirkailijoita 52. Laitos on jaettu kuuteen itsenäiseen osastoon, joilla on oma 4-5 yhtenäisvirkailijasta koostuva henkilöstönsä. Ammattikuva ja yhteistyö Laitoksen johtaja Bodil Philip kuvasi meille yhtenäisvirkailijaa henkilönä, jolla on neljä kättä. Näin syntyi nimitys "nelikätinen" ja jäi elämään, koska se tuo osuvasti esiin ammatin moniulotteisuuden. Nelikätisen yksi käsi edustaa turvallisuutta eli perinteistä vartijaroolia. Toinen käsi on ammatin sosiaalityön eli vuorovaikutuksellinen ulottuvuus. Jokaisella nelikätisellä on 2-3 omaa vankia, joiden asioiden huolehtimisesta hän on vastuussa. Nelikätinen tekee mm. tulohaastattelun, tutustuu, neuvoo, tiedottaa, avustaa paperiasioissa, ostoksissa ja ruoanlaitossa, tarttuu ongelmiin niiden syntyvaiheessa ja esittelee vangin asiat osastokokoukselle. Lyhyesti sanoen nelikätinen tuntee omat vankinsa ja on heidän yhteys- ja tukihenkilönsä vankeusaikana. Yhtenäisvirkailijan kolmatta kättä ollaan paraikaa kehittämässä ja siitä tulee vankien vapaa-aikaa ohjaava käsi. Nelikätinen ohjaa myös työtä. Hänellä voi olla ryhmä työharjoittelussa, vankilan verstaalla tai hän voi viedä ryhmän työhön laitoksen ulkopuolelle. Työn ohjaaminen on mahdollista, koska uudistettuun henkilöstökoulutukseen pyritään valitsemaan henkilöitä, jotka jo osaavat jonkin ammatin. Nelikätinen huolehtii siis valvonnasta, osallistuu vangin elämään sekä ohjaa vangin työskentelyä ja vapaa-aikaa. Hän työskentelee näillä kaikilla alueilla itsenäisesti, mutta ei ole työssään yksin. Eri ammattiroolien taustatukena on alan asiantuntija. Johtaja Philipin piirroksessa yhtenäisvirkailijan jokainen käsi pitää kiinni toisen virkailijan kädestä. Turvallisuus-käden taustatukena on ylivartija, joka on puolestaan tarttunut vartiopäällikön käteen. Vangin asioita hoitaessaan nelikätisellä on tukenaan sosiaalityöntekijä ja vapaa-ajan ohjaamisessa opinto-ohjaaja. Työn ohjaamisessa hän saa tukea työmestarilta ja työnjohtajalta. Päätöksentekoa on hajautettu osastoille, joissa vastaavasti syntyy vastuuta ja on laaja-alaista tietoa päätöksenteon pohjaksi. Osastokokouksissa tehdään vapautumissuunnitelmat ja käsitellään osaston ja vankien asiat. Osasto päättää käytännössä lomista ja vapauttamisista. Johtajan päätettäviä asioita sen sijaan ovat ensimmäisen loman myöntäminen ja vapausanomus ennen määräaikaa. Käytännössä menettely toimii niin, että johtaja ja/ tai vartiopäällikkö pyydetään etukäteen mukaan osastokokoukseen ja päätös tehdään siellä. Samoin kokouksiin pyydetään kulloinkin käsiteltävän asian kannalta tarpeelliset virkailijat. Vanki ei ole mukana kokouksissa. Osastoilla oli myös päivittäin kello 15 raportti, jossa käydään läpi asiat, jotka seuraavaan vuoroon tulleiden on tärkeä tietää. Työn järjestely ja toiminnan koordinointi Osastot ovat itsenäisiä yksikköjä, joiden toimintaa ylivartija koordinoi. Ringessä on kaikkiaan viisi ylivartijaa, joilla on erilaiset toimenkuvat. Jokainen ylivartija tekee niitä kaikkia. Ylivartijat eivät ole yötyössä. Kahden ylivartijan tehtävänä on huolehtia osastojen toiminnan koordinoinnista joka toinen viikko pidettävien osastokokousten avulla. Osaston henkilökunta on silloin paikalla, myös vapaapäiväläiset. Kaksi ylivartijaa huolehtii laitoksen yleisvalvonnasta. Yksi ylivartija hoitaa työvuorojärjestelyjä yhteistyössä nelikätisen kanssa. Käytäntö on tyypilliseen tanskalaiseen tapaan vapaa ja salliva ja poikkeaa melkoisesti tarkoin säädellystä suomalaisesta menettelystä. Laitos määrittelee paikat, joissa on oltava miehitys ja antaa raamituntimäärän. Näiden puitteissa yhtenäisvirkamies voi itse määritellä työaikansa ja missä hän työskentelee. Työvuorolistan laatiminen etenee vaiheittain ja siinä käytetään tarkoitusta varten laadittuja lomakkeita. Ylitöitä ei saa tulla ja jokainen huolehtii tuntimääränsä tasaamisesta tietyllä aikavälillä. Pisintä yhtenäistä jaksoa ei ole rajattu, edellytetään vain, että ennen uuden työvuoron alkua on 11 tunnin lepo. Järjestelmä mahdollistaa joustavan työaikajärjestelyn, esimerkiksi oppaamme oli järjestänyt itselleen vapaat iltapäivät lapsen aloittaessa koulunkäynnin. Sekä johtajan että nelikätisen kokemukset itse laadituista työvuorolistoista olivat myönteiset. Käsitystä vahvistaa se, että Ringessä sairaspäiviä on selvästi vähemmän kuin muualla. Konflikteja ei esiinny paljoa, koska asioita käsitellään jatkuvasti osastokokouksissa ja oman vartijan kanssa. Ongelmat eivät yleensä ehdi jumiutua, koska omavartija alkaa heti purkaa tilannetta. On huomattu, että usein ruoanlaiton tai siivouksesta kieltäytymisen takana on "en mä osaa", mistä käsin on helppo edetä rakentavaan ratkaisuun ja välttää konflikti. Eristykseen ei myöskään haluta vapaaehtoisesti, koska oman sellin oven voi lukita sisältäpäin. Johtaja Philip ja oppaanamme toiminut nelikätinen olivat tyytyväisiä nelikätisjärjestelmään. Monipuolinen toimenkuva liittyy luontevasti yksittäisen vangin rangaistuksen suorittamiseen ja laitoksen toimintaan. Vastuu ja päätöksenteon delegoiminen takaavat motivaation ja tekevät kokonaisvaltaisen toimenkuvan mielekkääksi. Toimenkuvan monipuolistaminen tuskin onnistuisi ilman samanaikaisia ratkaisuja vastuun ja vallan hajauttamisesta. Toinen laitos, josta saimme tietoja yhtenäisvirkailijasta, oli Jyderupin avovankila. Laitoksella oli vuoden kokemus yhtenäisvirkailijoista. He olivat pääasiassa suljettujen laitosten entistä henkilöstöä, jotka olivat halunneet siirtyä perinteisestä vartijaroolista nelikätisyyteen. Tanskassa avovankila on normaalilaitos, jossa rangaistukset pääsääntöisesti suoritetaan. Kaikki alle kahdeksan vuoden tuomion saaneet aloittivat avovankilassa ja vasta jos he eivät menesty siellä, tulee siirto suljettuun laitokseen. Noin 10 % Jyderupin vangeista jouduttiin siirtämään suljettuun laitokseen. Laitoksessa kiinnitti huomiota vankilan alueelta oleva nykyaikainen itsepalvelupesula, jossa vangit huolehtivat itse vapaa-aikanaan kaikkien käyttämiensä vaatteiden pesusta. Yhtenäisvirkailijat kiertävät erilaisissa tehtävissä tietyn ohjelman mukaan. Ensin kuusi kuukautta osastolla, minkä jälkeen neljä kuukautta toisella osastolla. Kolmantena vaiheena ohjataan työtä neljän kuukauden ajan, paitsi kaksi nelikätistä, jotka jäävät osastolle päivätyöhön hallintorutiinia pyörittämään. Tämän jälkeen kierto toistuu. Työtoiminnan ohjaaminen Jyderupin työtoiminnan muodostavat opetukselliset työverstaat ja vankilan keittiö, jota paraikaa remontoitiin vankilan ainoaksi tuotantoyksiköksi. Sen tuotteet markkinoidaan kokonaan ulkopuolelle. Vankien ruokahuolto siirtyy tanskalaiseen tapaan osastoille, joissa vangit itse valmistavat ruokansa alueella olevasta kaupasta ostamistaan tarvikkeista. Tärkeä osa työtoimintaa ovat projektit, jotka ovat erillisiä työkokonaisuuksia. Ideana on, etteivät ne ole sidottuja mihinkään ja että ne voivat lähteä liikkeelle lähes mistä vain. Henkilökunta keksii mielekästä työtä. Esimerkiksi paikallinen partioliike oli pyytänyt apua majan rakentamiseen. Vankila otti tehtävän ja maksoi siitä palkan vangeille. Työ katsottiin yleishyödylliseksi, josta vankila ei ota maksua. Toinen esimerkki kuvaa nelikätisen työskentelyä vankiryhmän kanssa. Eräs nelikätinen oli huomannut paikallislehdessä ilmoituksen, jossa kasvihuone annetaan ilmaiseksi poissiirrettäväksi. Hän teki aloitteen ja kasvihuone on nyt tulossa vankilaan. Projekti jatkui niin, että nelikätinen hankki työryhmänsä kanssa tietoa kasvihuoneviljelystä, suunnitteli ja toteutti sen pohjalta maan kunnostamisen viljelyyn sopivaksi. Myös johtaja Enbo piti siirtymistä yhtenäisvirkailijoihin onnistuneena ratkaisuna. Alussa jotkut työmestarit olivat vastustaneet asiaa palkkasyistä. Toinen ongelma on, että omavankijärjestelmä ei aina käy yhteen työaikojen kanssa: kriisit eivät tule työvuorolistan mukaan. Sopiiko nelikätisyys suomalaiseen vankeinhoitoon? Koulutuksen näkökulmasta sille on olemassa edellytykset, koska vankeinhoidon perustutkinnon pääsyvaatimukset ja koulutus ovat vertailukelpoisia alan pääsyvaatimuksiin ja nelikätisen koulutukseen Tanskassa.