| Kotini on linnani. Näkökohtia elektronisesta
valvonnasta Kristiina Pastinen Etsittäessä vankeudelle vaihtoehtoja on kansainvälisessä keskustelussa noussut esille yhtenä mahdollisuutena rangaistukseen tuomittujen ja tutkintavankien elektroninen valvonta (electronic monitoring, tagging). Kyseessä on eräänlainen tarkasti valvottu kotiaresti, jossa valvottavan oleskelu kotonaan kontrolloidaan nykyaikaisin teknisin välinein. Valvontajärjestelmä koostuu esimerkiksi valvottavan käsivarren tai nilkan ympärille kytketystä lähettimestä, valvottavan kotona olevasta puhelinlinjoihin yhteydessä olevasta vastaanottimesta ja keskustietokoneesta. Mikäli valvottava poistuu kotoaan tai poistaa lähettimen, lähettää vastaanotin hälytyksen keskustietokoneeseen. Mahdollista on myös valvoa valvottavan oleskelua tietyssä paikassa puhelinsoitoilla. Tällöin voidaan käyttää laitteistoa, jonka avulla varmistetaan, että puhelimeen vastaaja on valvottava eikä kukaan muu. Elektroninen valvonta on käytössä rangaistuksena eräissä Yhdysvaltojen osavaltioissa. Englannissa sitä on kokeiltu tutkintavankeuden vaihtoehtona ja suunnitelmissa on ottaa se käyttöön myös vapaudessa täytäntöönpantavien seuraamusten yhteydessä. Hollannissa on vakavasti pohdittu elektronisen valvonnan käyttöönottamista vankeuden vaihtoehtona, mutta reaktiot ovat ainakin toistaiseksi olleet pääosin kielteisiä. Tämän artikkelin tiedot perustuvat pääasiassa Leicesterissä Englannissa lokakuussa 1990 pidetyn rikoksentekijöiden elektronista valvontaa koskevan konferenssin alustuksiin ja keskusteluihin. Konferenssissa oli alustajia Englannista, Yhdysvalloista ja Hollannista. Englannissa kokeiltiin tutkintavankeuden vaihtoehtona Englannissa asia on hyvin ajankohtainen. Muutamaa kuukautta ennen konferenssia oli päättynyt kokeilu, jossa elektronista valvontaa kokeiltiin tutkintavankeuden vaihtoehtona. Kokemusten perusteella arveltiin, että elektroninen valvonta tulisi tutkintavankeuden vaihtoehdoksi mahdollisesti hyvinkin pian. Elektronista valvontaa oli kokeiltu Englannissa kolmella alueella kuuden kuukauden aikana. Kokeiluista viimeinen oli päättynyt heinäkuussa 1990. Yhteensä elektronista valvontaa oli kokeiltu viidenkymmenen henkilön tutkintavankeuden vaihtoehtona. Tämän suppean kokeilun tuloksena suunniteltiin järjestelmän käyttöönottoa. Syyt siihen, että Englannissa elektronisen valvonnan järjestelmää kokeiltiin juuri tutkintavankeuden vaihtoehtona, löytyvät olemassaolevasta lainsäädännöstä ja tutkintavankiloiden tilanahtaudesta. Tutkintavankeuden vaihtoehtona elektronista valvontaa saatettiin kokeilla ilman lainsäädäntömuutoksia. Englantilaisessa järjestelmässähän tutkintavanki voi päästä vapaaksi takuita vastaan. Toisinaan takuita vastaan vapautetuille on määrätty jonkinasteinen kotiaresti; kotona vietettävä aika saattaa esimerkiksi olla 21 tuntia vuorokaudessa. Tähän kotiarestiin oli luontevasti yhdistettävissä tehokas ja tiivis elektroninen valvonta. Toisena syynä elektronisen valvonnan kokeilemiselle nimenomaan tutkintavankeuden vaihtoehtona oli tutkintavankiloiden tilanahtaus. Englannin vankiloiden tilanahtaus oli aiheuttanut suurta tyytymättömyyttä vangeissa ja jopa vankilakapinoita. Tilanahtaus oli ollut ongelmana erityisesti tutkintavankiloissa ja viranomaiset halusivat nopeasti löytää keinon helpottaa tätä ongelmaa. Marraskuun 9. päivänä 1990 julkaistun lakiesityksen mukaan elektronista valvontaa voitaisiin Englannissa käyttää paitsi tutkintavankeuden sijasta myös yhdyskuntapalveluun tai ehdolliseen tuomioon yhdistetyn kotiarestin yhteydessä. Yhdysvalloissa käytetään seuraamusmuotona Yhdysvalloissa elektroninen valvonta on käytössä seuraamusmuotona eräissä osavaltioissa. Sen käyttö on jatkuvasti lisääntynyt ja se näyttää vakiintuneen osaksi seuraamusjärjestelmää näissä osavaltioissa. Konferenssissa arveltiin, että noin 15 000 henkeä olisi sillä hetkellä ollut elektronisen valvonnan alaisena. Elektroniseen valvontaan on tuomittu yhä vakavammista rikoksista syytettyjä, erityisissä tapauksissa jopa henkirikoksista tuomittuja. Esimerkkinä kerrottiin vanhasta, jatkuvaa lääkitystä tarvitsevasta naisesta, joka oli surmannut vanhan aviomiehensä. Hänet tuomittiin erityisolosuhteidensa vuoksi elektroniseen valvontaan tavanomaisen vankeusrangaistuksen sijasta. Hollannissa komitea selvitti asiaa Hollannissa ollaan elektronisesta valvonnasta oltu kiinnostuneita vankiloiden tilanpuutteen vuoksi. Vuonna 1988 Hollannin oikeusministeri oli asettanut komitean selvittämään, missä tilanteissa elektronista valvontaa voitaisiin käyttää vankeuden vaihtoehtona. Komitean mietinnössä otettiin kuitenkin kielteinen kanta elektroniseen valvontaan. Siinä todettiin, että elektroninen valvonta voitaisiin Hollannissa kyllä periaatteessa ottaa käyttöön ilman lainsäädäntömuutoksia. Järjestelmän käyttöön ottamista ei kuitenkaan pidetty suotavana, koska se sisältää voimakasta puuttumista rikoksentekijän yksityisyyteen, jättää asunnottomat eriarvoiseen asemaan ja koska järjestelmää, jossa valvojana on kone eikä ihminen, pidettiin epäinhimillisenä. Myös mietinnöstä pyydetyissä lausunnoissa oli suhtauduttu elektroniseen valvontaan pääasiassa kielteisesti. Komitean mietinnössä ja siitä annetuissa lausunnoissa oli pohdittu elektronisen valvonnan käyttöönottoa tutkintavankeuden ja lyhyiden vankeusrangaistusten vaihtoehtoina sekä tapana suorittaa pitkän ehdottoman vankeusrangaistuksen loppuosa. Sitä ei pidetty käyttökelpoisena tutkintavankeuden vaihtoehtona, koska Hollannissa vain hyvin pieni määrä rikoksista epäillyistä vangitaan muutenkaan; näiden määrän merkittävää vähentämistä ei pidetty mahdollisena. Lyhyiden vankeusrangaistusten vaihtoehtona taas on jo olemassa yhdyskuntapalvelu. Lisäksi on harkittu uuden seuraamusjärjestelmän, nimittäin tiiviin valvonnan, käyttöönottoa. Tämä merkitsisi valvojan ja valvottavan tapaamista vähintään kerran viikossa. Elektronista valvontaa ei pidetty tarpeellisena näiden ohessa tai itsenäisenä seuraamusmuotona. Myöskään pitkien ehdottomien vankeusrangaistusten loppuosan suorittamisen muotona ei elektronista valvontaa pidetty tarpeellisena, koska muitakin vaihtoehtoja oli jo olemassa. Komitean mietinnössä katsottiin, että elektronisen valvonnan kokeilemista voitaisiin harkita uudelleen, kun yhdyskuntapalvelun, tiiviin valvonnan ja vankeusrangaistuksen loppuosan suorittamisen uusien muotojen vaikutukset olisivat selvillä. Etuja, haittoja ja ongelmia Konferenssissa tarkasteltiin elektronisen valvonnan etuja ja haittoja. Kun elektronista valvontaa käytetään tutkintavankeuden tai vankeusrangaistuksen vaihtoehtona, on etuna luonnollisesti, että rikoksesta epäilty tai tuomittu ei joudu vankilaan, vaan saa jäädä kotiinsa. Hän saa edelleen olla perheensä parissa ja tavata omaisiaan ja ystäviään kotonaan. Samoin on mahdollista edelleen käydä työssä - tämä edellyttää tietysti, että työssä käyminen otetaan huomioon kotiarestissa vietettävää aikaa määrättäessä. Joutuminen elektronisesti valvotuksi ei myöskään ole yhtä leimaavaa kuin vankilaan joutuminen. Käytettäessä elektronista valvontaa tutkintavankeuden tai vankeusrangaistuksen vaihtoehtona, on vaarana järjestelmän ankaroituminen. Tämä vaarahan on olemassa kaikkien vapaudessa täytäntöönpantavien seuraamusten kohdalla. Elektronisen valvonnan ollessa kyseessä tämä tarkoittaisi, ettei valvontaa käytettäisi esimerkiksi ehdottomien vankeusrangaistusten sijasta, vaan ehdollisena tuomitun vankeusrangaistuksen sijasta tai lisänä. Yhdysvalloissa, jossa siis elektronista valvontaa eräissä osavaltioissa käytetään rangaistuksena, ei tällaista rangaistusjärjestelmän ankaroitumista kuitenkaan ole havaittu. Siellä elektronista valvontaa on käytetty yhä vakavampien rikosten seuraamuksena; lisäksi elektroniseen valvontaan tuomitut ovat usein olleet moninkertaisia rikoksenuusijoita. Myös Englannin kokeilun jälkeen arveltiin, että elektronista valvontaa olisi käytetty vain sellaisiin syytettyihin, jotka muuten olisi vangittu. Elektronisen valvonnan tekniikka aiheuttaa omat ongelmansa. Teknisen laitteiston toimintasäteen tulee olla juuri oikea, jotta laitteisto toisaalta hälyttää silloin kun henkilö poistuu kotoaan, mutta ei aiheuta virhehälytyksiä henkilön liikkuessa kotonaan. Esimerkiksi TV- tai radiolähetykset tai metallirakenteet saattavat aiheuttaa sen, ettei tekninen yhteys jossain kohdin toimi. Englannin kokeilussa valvotut olivat toisinaan väittäneet hälytysten aiheutuneen teknisistä ongelmista; viranomaisten on tällöin vaikea tietää, onko tekniikka toiminut moitteettomasti ja onko kyseessä aiheellinen hälytys. Valvottavia ei tietenkään voida velvoittaa osoittamaan, että hälytyksen olisi aiheuttanut tekninen ongelma eikä valvottavan poistuminen kotoaan tai yritys poistaa lähetin. Englannin kokeilussa oli kuitenkin kaiken kaikkiaan saatu melko hyviä kokemuksia tekniikan toimivuudesta. Joka tapauksessa alan tekniikka kehittyy koko ajan. Tekniset ongelmat tulevat poistumaan tai ainakin vähenemään tuotekehittelyn myötä. Kun elektroninen valvonta tapahtuu puhelinlinjoja hyväksikäyttäen, se edellyttää, että henkilöllä on puhelin. Samoin hänellä tulee olla asunto, jossa pysymistä valvotaan. Näin ollen elektronista valvontaa voidaan käyttää esimerkiksi seuraamuksena vain sellaisille, joilla on asunto ja puhelin; kodittomille ei tätä seuraamusta voida määrätä. Tämä taas aiheuttaa eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa. Englannin kokeilussa ongelma oli yritetty ratkaista siten, että jos elektronisesti valvotulla syytetyllä ei ollut puhelinta, hänen kotiinsa asennettiin puhelinlaite, jota saattoi käyttää vain yhteydenpitoon keskustietokoneen kanssa. Asunnottomuudesta aiheutuvaa ongelmaa tämä ei tietenkään poista. Koti vankilana? Elektroninen valvonta on nähtävä osana maailmanlaajuista viestintäyhteyksien parantamista ja siitä seuraavaa valvontatekniikan kehitystä. Ihmisiä, heidän liikkumistaan ja käyttäytymistään on mahdollista valvoa yhä enemmän. Tällainen kehitys johtaa myös uudentyyppisiin rangaistusmuotoihin. Enää ei ole tarpeen sulkea ihmistä johonkin tiettyyn tilaan - vankilaan - hänen valvomisekseen. Elektronisin laittein voidaan valvoa hänen olemistaan lähes missä vain. Nyt olemassa olevalla laitteistolla voidaan valvoa sitä, että henkilö pysyy jossain tietyssä tilassa. Aikanaan tullaan ilmeisesti kehittelemään myös laitteistoja, joilla voidaan seurata henkilön liikkumista yleensä. Ajoneuvojen liikkumista voidaan jo seurata, joten myös henkilöiden seuraaminen vastaavanlaisilla menetelmillä lienee nytkin jo ainakin teoriassa mahdollista. Kysymys on tietysti viime kädessä siitä, minkä asteista valvontaa yhteiskunta ja toisaalta yhteiskunnan muodostavat yksilöt haluavat ja ovat valmiit sietämään. Elektroninen valvonta merkitsee sitä, että joku hyvin kaukana oleva tietää, onko valvottava kotona vai ei. Se puuttuu näin ollen voimakkaasti kotiin ja perhe-elämään ja tätä kautta ihmisen yksityisyyteen. Kodin ja perhe-elämän yksityisyys ovat sinänsä suojeltavia arvoja; koti on paikka, jossa ihminen voi rentoutua ja olla oma itsensä. Elektroninen valvonta on näkymätöntä valvontaa; tässä mielessä voidaan sanoa vankilan tavan valvoa henkilöitä olevan rehellisempää, näkyvämpää valvontaa. Ja millaista on kantaa 24 tuntia vuorokaudessa elektronista lähetintä, tietää koko ajan olevansa kytkettynä valvovaan laitteeseen? Samalla kun elektroninen valvonta tekee kodista tietynasteisen vankilan, se tekee perheenjäsenistä valvotun vartijoita. Vaikka perheenjäsenillä ei tietenkään ole muodollista velvollisuutta valvoa valvottavaa, joutuvat he kuitenkin tavallaan osallistumaan tämän seuraamuksen täytäntöönpanoon. Englannin kokeilussa oli todettu elektronisesti valvottujen henkilöiden perheisiin kohdistuvan paineen olevan välillä erittäin kovaa, parissa tapauksessa jopa sietämätöntä. Perheenjäsenet kokivat olevansa valvotun vanginvartijoita. Voidaan perustellusti kysyä, onko elektroninen valvonta vaihtoehto vankilalle vai vaihtoehtoinen vankeuden muoto. Kun muitakin vapaudessa täytäntöönpantavia seuraamuksia on olemassa, tulisi elektronista valvontaa arvioida myös suhteessa näihin, eikä pelkästään vankilan aiheuttamien ongelmien perusteella. Kaikki seuraamusmuodot merkitsevät jonkinasteista puuttumista tuomittujen yksityisyyteen. Elektroninen valvonta puuttuu kuitenkin paitsi tuomitun, myös hänen perheensä ja kotinsa yksityisyyteen. Vankilalle vaihtoehtoisten seuraamusmuotojen etsiminen, kokeileminen ja käyttöönotto on tärkeää. Tulisi kuitenkin pyrkiä löytämään seuraamusmuotoja, joiden sisältö on mielekkäämpi kuin pelkkä teknisin laittein suoritettava valvonta. |