Ankeat puitteet – hyvä ilmapiiri Marjaana Kempas Englannin vankiluku on Euroopan korkeimpia: lähes 100 vankia 100 000 asukasta kohden. Vankilat ovat suuria, osin yliasutettuja, mutta niissä pyritään yksilölliseen vankikäsittelyyn. Ulkoiset puitteet eivät ole kaksiset, mutta hyvän ilmapiirin luomista pidetään tärkeänä sekä henkilökunnan että vankien kannalta. Koulutuksessa korostetaan vartijan työn arvostusta: vartijat toimivat hyvin, jos heidän työtään kunnioitetaan ja heihin luotetaan. Tärkeintä on sekä opettajien että vartijaksi koulutettavien valinta; asenteita ei voi opettaa. Wakefieldissä majoitettiin 25 vuotta sitten sotavankeja. Nykyään siellä toimii Prison Service College. Sen lisäksi Wakefieldissä on täydennyskoulutuskeskus ja Coventryn lähellä toinen vartijoita kouluttava oppilaitos. Wakefieldissä koulutetaan vuosittain 2700 vartijaa. Koulutus kestää noin vuoden. Se alkaa 2 viikon laitostyöskentelyllä ja 9 viikon koulutuksella, minkä jälkeen vartijaoppilaat lähetetään sijoitusvankilaan ja sieltä takaisin koulutukseen. Tutustumishetkellä 171 opiskelijasta oli naisia 30. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvista vartijoista on pulaa, mutta koulutukseen oli otettu vain 6 tummaihoista, koska sopivia hakijoita ei ole. Tervettä järkeä ja johtamistaitoja Wakefieldin johtajan D. Waplingtonin mukaan vartijan työ vaatii tervettä järkeä ja johtamistaitoja. Huumori on hyvä apuväline. Koulutukseen pyrkii vuosittain 50 000 hakijaa, joista valitaan 2700. Vaadittava ikä on 20-49 vuotta. Pyrkiä voi pari kertaa. Pääsykokeessa tentataan lähinnä hakijan joustavuutta ja asennetta vankeihin, koska alunperin kielteinen asenne ei ole muutettavissa koulutuksen keinoin. "Jos oppilas ei ole motivoitunut vankeinhoitoon koulutusvaiheessa, ei hän motivoidu myöhemminkään." Johtaja ei ymmärtänyt, kun kysyin, kuinka moni Wakefieldissä keskeyttää opinnot. Opiskelupaikka Wakefieldissä on sellainen lottovoitto, ettei kukaan sinne päässyt keskeytä. Sen sijaan koulu keskeyttää opiskelun, jos oppilas todetaan alalle sopimattomaksi. Samoin tehdään Norjassa ja Ruotsissa. Meilläkin pitäisi miettiä, olisiko kaikkien edun mukaista keskeyttää opiskelu, jos oppilas on ilmiselvästi alalle sopimaton. "Asenteita ei voi opettaa" Wakefieldistä on pyritty luomaan liberaali ja demokraattinen yhteisö, jonka malli olisi siirrettävissä suoraan vankilaan. Esimerkin kautta oppilaat oppivat eniten: kuinka kohtelet oppilaita, niin he kohtelevat vankeja. Englannissa ei ole oikeudellisten, yhteiskunnallisten aineiden tai psykologian opettajia, vaan kaikki opettajat ovat vartijakoulutuksen läpikäyneitä. Pitkän vankilakokemuksen jälkeen he ovat erikoistuneet johonkin osa-alueeseen, esimerkiksi rotukysymyksiin tai itsemurhiin, joita tehdään Englannissa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Yhdessä laitoksessa saattaa tapahtua vuodessa 86 itsemurhaa. Opettajien valintaan kiinnitetään erityistä huomiota, koska heidän asenteensa vankiin vaikuttavat oppilaiden suhtautumiseen. Asenteita ei voi opettaa, mutta opettamista voi opettaa, toteaa johtaja Waplington. Englannissa koulutetaan suuria määriä, joten siellä on ollut pakko miettiä, mikä on tärkeää ja keskittyä siihen. Vangin ja vartijan suhde, liikunta ja itsepuolustus ovat koulutuksessa etusijalla. Alkuopetuksessa opitaan vuorovaikutustaitoja ja kontaktin ottamista vankiin. Loppukoulutuksessa käydään lävitse "teknisiä taitoja" ja vankilassa tarvittavia tietoja. Koulutus perustuu vartijan työstä tehtyihin tutkimuksiin. Opetusta muutetaan varovasti, koska jatkuva muuttelu veisi kaaokseen. Ensin katsotaan, pelaako jokin systeemi. Jos pelaa, sitä ei muuteta. Jos ei pelaa, mietitään, millainen pelaisi. Meillä suomalaisilla olisi tästä opittavaa; meillähän koulutusta on rukattu jatkuvasti. Riehuntaa vangin roolissa "Fysical education" on voima-, kunto- ja kestävyysharjoittelua keskimäärin kolme kertaa viikossa, yhteensä nelisenkymmentä tuntia. Itsepuolustusta on 18 kertaa 80 minuuttia ja siinä opetellaan vuorovaikutustaitoja. Näytöksenä saimme katsoa, kuinka viisi vartijaa rauhoitti selliä pesäpallomailalla hajottavan naisvangin. Sain katsella näytöstä kalterien raosta pihalta. Selli oli pehmustettu kauttaaltaan, ettei kukaan vahingoitu. Aiemmin tapaturmia oli sattunut, mikä oli helppo uskoa, koska sellissä taisteltiin todenteolla. Aluksi selliin meni kolme vartijaa suojakilpien kanssa kypärät päässä. Pari muuta tuli mukaan myöhemmin. Vankia esittävän Brendan tehtävänä oli riehua niin kauan kuin hän suinkin jaksoi tehdä vastarintaa. Ja kyllä Brenda jaksoikin. Oppilastoverit totesivat, että Brenda on erityisen hyvä taistelija. Brenda rauhoitettiin sidontaotteita käyttäen. Yhdellä sellin valtaajista oli siinä vaiheessa kädessä iso tuppo Brendan hiuksia. Oppilailla ei ollut helppoa; heiltä vaadittiin täydellistä eläytymistä ja tilanteen hallintaa. Itsepuolustuksen opettaja katsoi koko ajan tarkasti, ettei vanki tukehdu ja että otteet ovat oikeita. Ideana näissä harjoituksissa on, että ensin neuvotellaan vangin kanssa. Ellei tämä tuota tulosta, selliin mennään kyllin suurella joukolla. Työnjako on selkeä: mietitään tarkkaan, kuka toimintaa johtaa ja mitä kukin tekee. Kun aktiivisessa toiminnassa mukana olevat väsyvät, astuvat remmiin uusimmat tulokkaat. Jokaisen vartijaoppilaan on oltava vuorollaan vangin roolissa, että he tuntevat, miltä tuntuu riehua ja miltä tuntuu, kun riehunta taltutetaan väkisin. Vartijaoppilaille opetetaan aluksi vankeinhoidon tarkoitus. Raportointia, varsinkin kirjallisia raportteja harjoitellaan runsaasti. Vankeinhoidossa opetetaan myös AY -toimintaa, turvallisuutta ja huumeita. Edelleen lukujärjestyksestä löytyvät aiheet: ihmiset vankilassa, eri työpisteet, sellitarkastus, vangin oikeudet, saattokeikat, A-kategoria (vaarallisimmat vangit), vangin ohjaaminen, eri rotujen käsitteleminen ja käsiraudat. Suomessa näitä asioita opetetaan vankeinhoidossa, suomen kielessä ja yhteiskunnallisissa aineissa. Vuorovaikutus-nimisessä oppiaineessa käydään lävitse mm. ilmeet, eleet, liikkeet, silmäkontakti, huhut, palautteen antaminen, auktoriteetin käyttö, roolikonflikti, itsemurhan ehkäiseminen ja haastattelu. Eli asioita, joita Suomessa opetetaan psykologiassa tai suomen kielessä. "Olemme ylpeitä vartijakoulutuksesta" Tyylikäs, komea, myyntimiehen oloinen johtaja Waplington totesi olevansa ylpeä siitä, mihin suuntaan koulutus on mennyt hänen nelivuotisen johtajuutensa aikana. Vankeinhoidon tärkein ja samalla vaikein asia on vartijan ja vangin suhde. "Jos haluat tietää, kuinka vanki käyttäytyy, katso itseäsi - Sinä ja vanki olette kumpikin ihmisiä. Ihmistä on kohdeltava kunnioittavasti. Vartijalla on oltava myönteistä auktoriteettia, karismaa, joka ei ole samaa kuin kontrolli. Kohtuullisen auktoriteetin hyväksyvät myös vangit. Konflikteja on vältettävä ja käskyt on annettava kunnioittamalla vangin ihmisoikeuksia. Jos voimakeinoja joudutaan käyttämään, on tilanne selvitettävä vangille jälkeenpäin." Wakefieldin malli on militaristisen vankeinhoidon ja sosiaalityön välimuoto. Rooliharjoitusten avulla käydään lävitse vaikeita tilanteita ja oppilaita rohkaistaan omatoimisuuteen. Jäykkää systeemiä pyritään välttämään. Johtaja Waplington korostaa moneen kertaan, kuinka tärkeää on pitää vartijoita älykkäinä ja osaavina. "Jos työntekijää kunnioittaa, tämä myös toimii sen mukaisesti. Jos työntekijää halveksii, hän toimii sen mukaisesti." Vartija tarvitsee tukea ja kannustusta – varsinkin uransa alkuvaiheessa ja vaikeissa laitoksissa. Englannin systeemi tuntuu pelaavan: mielipidetiedustelujen mukaan oppilaat viihtyvät koulutuksessa. Oppilaiden osaamisesta tehdään kyselyt myös vankiloille, jotka ovat olleet tyytyväisiä koulutukseen. Young Offender Institution Feltham Middlesexissä sijaitseva Felthamin nuorisovankila on rakennettu floridalaisen idean pohjalta vuonna 1988. Laitos käsittää kolme erillistä vankilaa: tutkinta- ja vankeusvankilan sekä erityisyksikön. Kullakin on oma johtajansa. Laitokseen otetaan alle 21-vuotiaita,joilla on yli 4 kuukauden tuomio. Vankipaikkoja on 900. 21.5.91 Felthamissa oli 781 poikaa. Henkilökuntaa oli 365, joista naisia parikymmentä. Enemmistö vangeista käyttäytyy hyvin. Aikaisemmin eri rotuja edustavilla oli kahnauksia keskenään, mutta ne on saatu loppumaan neuvottelemalla. Rikkomuksiin syyllistyneet menettävät rahansa, oikeuden katsoa televisiota tai pelata. Eristyksessä pidetään korkeintaan viisi päivää. Nurmikenttiä, kukkaistutuksia ja steriilejä sellejä Sisääntuloportti on mahtava. Vierailijat päästetään sisäpihalle välihuoneen kautta. Vankila-aluetta ympäröi aita; muutoin laitos ei näytä vankilalta. Vankila-alue on valtava: 26 eekkeriä. Nurmikenttiä ja kauniita kukkaistutuksia hoitavat sinisin nauhoin varustetut luottovangit, joita on viisi prosenttia vankivahvuudesta. He vastaavat itsenäisesti nurmikenttien, puiden ja kukkien hoidosta ja saavat liikkua alueella vapaasti ilman vartijaa. Toinen luottovankiryhmä ovat punaisin nauhoin varustetut vangit, jotka saavat liikkua alueella rajoitetusti. Vankivaatteita ei ole pakko käyttää. Sisältä laitos on ankeampi. Yleisvaikutelma on steriili. Selleissä asuu 1 tai jopa 2-3 vankia. Niissä on wc ja suihku, mutta suomalaisiin selleihin verrattuna ne ovat epäkodikkaita; vangeilla on tavaraa kovin niukasti. Radio, TV ja päiväkirja ovat sallittuja. Kirjallisuus on rajoitettua, luettavaksi ei anneta esimerkiksi pakojuttuja tai seksilehtiä. 14-15-vuotiaat vangit pidetään muista erillään. Taide ja tietokone suosittuja Suurin osa vangeista opiskelee. Ainoastaan yli 16-vuotiaat eivät ole oppivelvollisuuden alaisia. Yhdessä luokassa on kuusi oppilasta ja opettajat tulevat ulkopuolelta. Taideaineita on tavallista enemmän ja ne ovat hyvin suosittuja samoin kuin erilaiset piirit, joita henkilökunta vetää. Felthamissa pidettiin itsestään selvänä, että vartijat toimivat ryhmän vetäjinä ja heille annetaan koulutus tähän tehtävään. Tietokoneopetus kuuluu koulujen ohjelmaan, ja siitä oppilaat pitävät erityisesti. Samoin isot urheiluhallit ovat ahkerassa käytössä. Seitsemän prosenttia vangeista opiskelee tai käy työssä vankilan ulkopuolella. Suuri pesula työllistää paljon vankeja. Osa tekee ATK-lomakkeita. Ammattikursseina järjestetään laitossiivouskursseja. Keittiöllä työskentelee 12 vankia ja 2-3 ohjaajaa ja työ on siellä parhaiten palkattua (4-5 puntaa/vko). Muslimeille, vegetaristeille yms. on kaikille oma ruokavalionsa. Vangit ruokailevat nykyisin selleissä, koska yhteisruokalassa sattui tappeluita. Vankisairaala vaikutti epäsiistiltä ja ankealta. Siellä oli 48 potilasta ja 15-20 "sairaalaupseeria" eli hoitajaa. Tarvittaessa saadaan paikalle päivystävä lääkäri. Erilaiset persoonallisuuden häiriöt ovat yleisiä. Niitä hoidetaan taide-, yksilö- ja ryhmäterapialla. 50 prosentilla vangeista on alkoholi- tai huumeongelma. 20 prosentilla huumeet liittyvät lusimiseen. Ei aseita Vankivahvuus tarkastetaan 5-6 kertaa päivässä. Karkaamisia ei juuri ole; sen sijaan karkuyrityksiä tavataan. Henkilökunnan päälle karkaamisia on pari vuodessa, muuta tottelemattomuutta jonkin verran. Vartijat eivät kanna asetta missään tilanteessa ja he vaikuttivat aidosti hämmästyneiltä, kun kyselin heiltä aseista: ei tietenkään! Tarvittaessa vartijat hälyttävät apua mukana kannettavalla puhelimella. A-luokan vankiloissa kuljetukset hoidetaan yhteistyössä poliisin kanssa ja vartijoilla on turvaliivit päällä. Vierailut on järjestetty joka päivä klo 13.30-16.00. Isossa huoneessa on kielilaboratorion näköisiä looseja, joita valvoo pari vartijaa edessä ja pari sivuilla. Perhetapaamisen voi saada joka toinen viikko. Asiasta päättää ylivartija. Vierailijoita ei saa tarkastaa. Maaseutuvankila Aldington Aldington on Ashfordissa, Kentissä sijaitseva entinen koulukoti, joka on muutettu vankilaksi. Laitoksen puutarha on ihana, mutta sisätilat kamalat. Ilmapiiri vaikutti todella myönteiseltä. Työntekijät vitsailivat toisilleen ja juttelivat jokaisen vastaan tulevan vangin kanssa. Vangeille selvitettiin, keitä me olemme ja millä asialla. Vangit osoittivat kiinnostuksensa pelkäämättä. Oppaamme vanhempi vartija Robert D. Simpson kertoi, että he ovat ylpeitä laitoksen hengestä. Puitteet ovat kehnot, mutta ilmapiiri hyvä. Jos työntekijät ovat kunnianhimoisia (= tekevät työtä antaumuksella), vangit lähtevät mukaan toimintoihin. Tällaista ammattiylpeää asennoitumista työhön toivoisi myös suomalaisilta virkaveljiltä. Vangit tulevat Aldingtoniin, kun heillä on tuomiota jäljellä pari vuotta. 22.5. vankeja oli 227. Iältään he olivat 19-60-vuotiaita. Aldingtonin ideologiana on yksilöllinen vankeinhoito ja kätten taitojen kehittäminen. Käsitöiden, ruuanlaiton ja taiteen tekemisen katsotaan laajentavan vankien näkökulmaa elämään. Aldingtonissa voi suorittaa peruskoulun tai opiskella tietokonealaa. Kokopäivätoimisia opettajia oli 3-4 ja osa-aikaisia 9. Kokopäiväopiskelijoita oli 32. Ulkopuolella opiskelevia oli aikaisemmin 9, mutta heitä on karsittu väärinkäytösten vuoksi kahteen, joista toinen käy rakennuskurssia, toinen opiskelee laulua. Etäopetukseen vangit osallistuvat jonkin verran, suorittavatpa muutamat avoimen korkeakoulun kurssejakin. Opinto-ohjaaja varmistaa lähtijöille jatkokoulutuspaikan siviilissä. Ruuanlaittoa ja taideterapiaa Laitokseen tuleva vanki sijoitetaan ensin työpajalle, jossa arvioidaan hänen työkykynsä. Jos vanki ei tee työtä, hän ei tienaakaan. Huippupalkka on 3,65 puntaa/vko. Sairaalle vangille ei makseta palkkaa. Työhuoneella tehdään rutiinitöitä (kirjekuoria, lomakkeita) sekä puutöitä. Vangit esittelivät juuri valmistunutta pienoistaloa, jonka he olivat tehneet lähialueen terapiakeskukseen. Sen avulla testataan ahdistuneita lapsia, esim. insestitapauksissa. Ruuanlaittokurssi, jonka yhteydessä annetaan terveyskasvatusta, on jokaiselle pakollinen. Vieraillessamme vangit olivat valmistaneet herkullisennäköisen kanarisoton. Keittiöllä on työssä 11 vankia ja yksi työntekijä. Paikallinen taiteilija opettaa maalausta, kuvanveistoa ja kankaanpainantaa. Perinteiseen terapiaan ei uskota eikä psykiatreja tarvita; sen sijaan vangeille opetetaan käden taitoja ja heidän luovuuttaan kehitetään. "These are pussycats" Aldington on työttömyysaluetta. Puolen tunnin taksimatkan aikana talo myytävänä -kylttejä oli tuhkatiheään. Siksi vankila on haluttu ja arvostettu työpaikka. Koulutukseen pääseminen on vaikeaa ja työnhausta kuluu usein puolitoistakin vuotta ennen kuin koulutuksen pääsee aloittamaan. Ehkä arvostuksesta johtui, että henkilökunta sanoi nauttivansa työstään. "Vankien ja meidän välillä on vain hyvin pieni ero", totesi johtaja Stan Jeffery. Palkka on hyvä (vartijoilla 16000, ylivartijoilla 20000 puntaa vuodessa). Verotus on paljon alhaisempi kuin Suomessa: 25 prosenttia. Eläkeikä on ollut 55 vuotta, mutta sitä nostettiin 60 vuoteen pari vuotta sitten. Tapasimme piakkoin eläkkeelle jäävän työmestarin, joka ei vaikuttanut yhtään loppuunpalaneelta. Kysymykseemme, tekevätkö vangit töitä, hän vastasi: "These are pussycats". Kuinka moni suomalainen työmestari sanoisi samalla tavalla? Yhteydet ulkopuolelle Aldingtoniin on vaikea saada vankeja, koska se sijaitsee syrjässä. Ashfordin asemalta ei ole bussiyhteyksiä, joten autottoman on vaikea päästä tapaamisiin, joita järjestetään keskimäärin joka toinen viikko. Vangit ovat laatineet vierailijoille ohjekirjasen (education book for visitors), josta käyvät ilmi vierailijan oikeudet ja velvollisuudet. Kylässä työskentelee yhdyskuntapalvelussa keskimäärin viisi työntekijää. Kyläläiset tulevat vankilan kirkkoon sunnuntaisin pastorin johdolla. Muuta kirkkoa kylässä ei ole. Suomessa on vielä pitkä matka tällaiseen asennoitumiseen, että siviileille ja vangeille yhteinen kirkko sijaitsisi vankilassa. Vankilalla on oma jalkapallojoukkue, joka pelaa puulaakiotteluja. Liikunnanohjaajia on kaksi. Heillä on käytössään pelihallin lisäksi kuntosali, jossa he opastavat vankeja oikeisiin otteisiin. Jokainen vanki kuntoilee vähintään tunnin päivässä. Vangeilla avain selliin Sellit ovat 1-18 hengen huoneita. Isoimmassa huoneessa lattiaan on maalattu ruudut, koska sängyn paikoista ja elintilasta tuli jatkuvasti kinaa. Vangeilla on avaimet omaan selliin. Yöaikaan Aldingtonia vartioi 2 vartiointiliikkeen miestä (patrols) ja 2 vartijaa (officers). Pakoja tapahtuu noin yksi kuukaudessa ja aina samasta kohdasta, aitauksen kulmasta. Asialle ei tehdä mitään, koska vangilla "pitää olla mahdollisuus paeta". Oppaamme kertoi, että edellislauantaina karannut vanki oli tullut koputtelemaan vankilan portille muutaman tunnin pakomatkan jälkeen, koska hän oli eksynyt. * * * Tämä artikkeli perustuu tietoihin, joita sain opintomatkalla Englantiin 21.-23.5.91. Mukana oli parikymmentä tulevaa ylivartijaa, viisi opettajaa ja kirjastonhoitaja Vankeinhoidon koulutuskeskuksesta sekä terveydenhuollon tarkastaja vankeinhoito-osastosta. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan, koska englantilaiset vankilat eivät ota vastaan yli 10 hengen ryhmiä. Kukin ryhmä vieraili parissa vankilassa. Tutustuimme yhdessä myös sikäläiseen koulutuskeskukseen. Onneksemme koitui se, etteivät täpötäydet lontoolaiset vankilat ota vastaan vierailijoita. Näin pääsimme näkemään maaseutua ja erityyppisiä laitoksia. Kuvaan niitä laitoksia, joissa vierailin itse. Pentti Vähäkuopus kertoo Vankilavirkailijassa oman ryhmänsä tutustumiskohteista.