Vankilanjohtajien neuvottelupäivät Pietarissa Ulla Mohell ja Vuokko Karsikas Vankilanjohtajien neuvottelupäivät pidettiin 12.-14.5.93 Pietarissa, jonne ajettiin Viipurin kautta. Matkaa tehtiin bussilla erittäin kauniin sään vallitessa. Matkaa Vaalimaalle Helsingistä on noin 230 kilometriä. Vaalimaalta matkaa Viipuriin on noin 50 kilometriä ja Viipurista Pietariin on noin 150 kilometriä. Isäntinä toimivat Pietarin kaupungin ja alueen Sisäasiain päähallinnon johtaja V.A. Frolov ja päähallinnon muina edustajina V.C. Vladimirov ja Ju. G. Sepeljov. Matkan ohjelma oli suunniteltu siten, että jokaisena päivänä oli tutustumiskäynti yhteen vankilaan. Matkan aikana tutustuttiin Viipurin tutkintavankilaan nro 3, työojennussiirtolaan nro 5 ja Pietarin tutkintavankilaan nro 4. Vankiloissa ryhmää opastivat V.K. Samohovets ja A.N. Ladov (Viipurin tutkintavankila), BV.P. Zintsik ja V.D. Gertsikova (Metallostroin työojennussiirtola nro 5) sekä A. Kulakov sisäasiainhallinnosta ja johtaja K. V. Tjurin (Pietarin tutkintavankila nro 4). Pietarin seudun vankeinhoidosta Pietarin seudulla asuu lähes 7 miljoonaa ihmistä, joista noin 5 miljoonaa Pietarissa ja noin 1,7 miljoonaa Pietarin ympäristössä. Rikollisuus on viime vuosina huimasti lisääntynyt. Rikoksia tehdään enemmän ja ne ovat julmempia kuin aikaisemmin. Myös rikollinen kekseliäisyys on kasvanut. Naisten rikollisuus on lisääntynyt. Naisten tekemät rikokset ovat lisäksi muuttuneet raskaammiksi. Varsin suuri osa rikoksista on "ulkopaikkakuntalaisten" tekemiä. Esimerkiksi Krestin tutkintavankilassa on 700 kaukaasialaista vankia. Rikollisuuden voimakas lisääntyminen on yhteydessä yhteiskunnalliseen murrostilaan. Myös sosiaaliset olosuhteet ja elintaso ovat huonontuneet. Ihmisten moraaliset asenteet ovat löystyneet ja oikeustaju hämärtynyt. Lainkuuliaisuutta on heikentänyt myös lainsäädännöllinen ylisäätely. Voimassa on ollut huomattava joukko lakeja, joita kukaan ei ole noudattanut. Voimassa on ollut jopa salaisia (!) lakeja. Kasvavan rikollisuuden pohja asustaa Frolovin mukaan ihmisten asenteissa. Kuriositeettina mainittakoon, että V.A. Frolov oli Suomessa vieraillessaan ihmetellyt, kuinka puhelinluettelot säilyvät puhelinkopeissa ilman, että kukaan niitä varastaa. Hän arvioi, että jos Nevskin varrella sijaitsevaan puhelinkoppiin sijoitettaisiin puhelinluettelo, sen pihistäisi kolmas puhelinkopissa kävijä, siitäkin riippumatta, että puhelinkopissa ei ollut luuria jäljellä! Järjestäytynyt rikollisuus, mafia, on myös voimistunut. Noin kolmasosa kaikista rikollisista on rikoksenuusijoita. Vankiluku on noussut. Kaikista rikoksentekijöistä noin 40 % joutuu vankilaan. Lopulle 60 %:lle käytetään muunlaisia seuraamuksia. Pietarin seudulla on yhteensä 21 000 vankia (= noin 280/ 100 000 as.). Heistä naisia on 1 100 eli noin 5 %. Naisista noin 600 on siirtoloissa ja loput tutkintavankiloissa. Vangeista yli 50 % (12 000 vankia) on tutkintavankeudessa. Tutkintavankeus, etenkin sen pituus ja tutkintavankiloiden yliasutus, ovat ongelmana vankeinhoidossa. Tutkintavankeus (esitutkinta ja oikeuskäsittely) saisi kestää lain mukaan kaksi kuukautta, mutta käytännössä sen pituus on yleisimmin 1,5-2 vuotta, joillakin se kestää vielä pitempäänkin. Vangit saattavat jopa tehdä anomuksia perusteenaan se, että heillä on "oikeus tuomioon". Tutkintavankeuden venyminen johtuu rikostutkinnan ongelmista. Rikoksen esitutkinnan suorittajat ovat perinteisesti erittäin huonosti palkattuja ja rikostutkinnassa käytetyt tekniset välineet epäkelpoja. Myös tuomioistuinkäsittelyssä on epäkohtia. Venäjällä on vireillä tuomioistuinjärjestelmän uudistus, jossa tarkoituksena on erottaa selvät asiat yksinkertaisemmalla menettelyllä käsiteltäviksi. Epäselvät jäisivät käsiteltäviksi "vanhoja kanavia" käyttäen. Pietarin alueella on 16 vankilayksikköä, joista 6 tutkintavankilaa ja 10 työojennussiirtolaa. Lisäksi päätös uudesta 3000-4000 vangin tutkintavankilasta on tehty. Vaikka viime vuosina on valmistunut kolme uutta tutkintavankilaa, tilanahtaus vankiloissa on valtava. Pahimmillaan yliasutus on saattanut olla kahdeksankertainen. Työojennussiirtoloita on ankaruudeltaan kolmentasoisia: kevyen kurin, raskaan kurin ja kovennetun kurin laitoksia. Vähäisiin rikoksiin syyllistyneitä vankeja varten on 2 siirtolaa. Aikaisemmin kaikki useampikertaiset vangit lähetettiin Siperiaan, joten heitä varten ei tarvittu työsiirtoloita. Vuosi sitten avattiin ensimmäinen siirtola moninkertaisille vangeille. Tässä laitoksessa on kovennettu kuri. Lisäksi naisille on oma siirtolansa ja lapsille on oma "kasvatussiirtola". Perustusvaiheessa on työsiirtola, jossa vangit voisivat asua perheineen omissa asunnoissaan ja liikkua vapaasti siirtolan alueella. Tässä siirtolassa tullaan järjestämään myös koulu- ja terveydenhuoltopalvelut. Kaikissa siirtoloissa on työvelvollisuus. Niissä on tuotantolaitos, ja niillä on itsenäinen oikeus tehdä kauppaa. Myös työsiirtolat toimivat ylikuormituksen rajoilla. Ongelmana on lisäksi työn puute. Vankeinhoitolaitos kuuluu Venäjällä sisäasiainministeriön alaisuuteen. Heikko taloudellinen tilanne vaikeuttaa vankeinhoitolaitoksen toimintaa; poliittisia päättäjiä sen ongelmat eivät kiinnosta. Henkilökunta joutuu nykyisin tekemään kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla. Työojennussiirtola nro 5 Metallostroin kylässä Työojennussiirtola sijaitsee noin 45 minuutin ajomatkan päässä Pietarista Metallostroin kylässä. Siirtola-alue on erittäin laaja, muurin ympäröimä rakennuskompleksi. Ulkoinen vaikutelma siirtolasta tuo lähinnä mieleen tuotantolaitoksen tai tehdasalueen. Siirtola on perustettu 1953 ja se on tarkoitettu ensikertaisille vangeille, jotka on tuomittu vakavista rikoksista. Lain mukaan ensikertaiset vangit on pidettävä erillään moninkertaisista vangeista. Laitoksessa oli 1 500 vankia. Noin 40 % siirtolan vangeista oli tuomittu ryöstöstä, yli 30 % henkirikoksista sekä loput "huliganismista" ja törkeistä varkauksista. Keskimääräinen tuomio vangeilla oli pituudeltaan 5-15 vuotta. Lähes 40 % vangeista oli hoidettavana alkoholismin vuoksi. Laitoksessa oli 107 upseeria ja 230 muuta työntekijää, jotka olivat lähinnä tuotanto- ja terveydenhuoltohenkilökuntaa. Vartioinnista alueella vastasivat asevelvolliset. Sisävartijat toimivat laitoksen johtajan alaisuudessa. Siirtolassa on huonekalutehdas, jossa valmistetaan varsin monenlaisia huonekaluteollisuuden tuotteita, kuten sohvia, kirjahyllyjä, tuoleja ja pöytiä. Kaikki siirtolassa käytössä olevat huonekalut olivat itse valmistettuja. Siirtolassa valmistettiin myös polyuretaania, jota käytetään täytteenä huonekaluissa. Tuotantotilat olivat siistit, mutta ilmanvaihto niissä tuskin täyttäisi suomalaisia työsuojelumääräyksiä. Vangeilla on työvelvollisuus. Työtä tehdään 6 päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä. Vankilan ulkopuolella työviikko on viisipäiväinen. Noin 65 % vangeista teki työtä. Vaikka taloudellinen lama ja hintojen nousu muualla yhteiskunnassa vaikuttivat siirtolan tuotteiden menekkiin, toistaiseksi kaikki työkykyiset pystyttiin työllistämään. Vangit saivat palkkaa 4 700 ruplaa kuukaudessa (noin 35 markkaa). Osa vangin palkasta lähetettiin vangin perheelle, osa pidätettiin rikoskorvauksiin ja osalla vanki maksoi ruoasta. Loput vanki saattoi käyttää itse. Siirtolassa oli kauppa, jossa vangit saattoivat tehdä ostoksia. Työsiirtolassa oli myös koulurakennus, jossa oli useita varsin hyvin varustettuja luokkahuoneita. Koulussa annetaan puusepän ja puutyön opetusta. Siirtolassa oli mahdollista hankkia ammatti. Noin 180 vankia opiskeli. Opetusta järjestettiin iltaisin 4 tuntia. Vangit olivat lahjoitusten turvin ja omilla varoillaan rakentaneet kirkon, joka oli valmistunut 1992. Vangit asuivat tiilirakenteisissa taloissa, jotka olivat kahdessa rivissä leveän tien molemmin puolin. Kullakin talolla oli oma aidattu piha, jossa vangit saivat oleskella. Taloissa oli huoneita, joissa kussakin asui 25 vankia. Huoneet olivat suhteellisen siistejä, mutta ahtaita. Kaksikerroksiset sängyt olivat riveissä kapean käytävän molemmilla puolilla. Sänkyjen välissä oli matalat kaapit. Huoneen perällä oli verhoilla peitetty vaatteiden säilytystila. Taloissa oli myös TV- ja oleskeluhuone sekä yhteinen pesutila. Pesutilan siisteydessä oli toivomisen varaa. Vangeilla oli päällään tummanharmaat vankipuvut. Vapaa-aikanaan vangit saattoivat liikkua vapaasti. He saivat opiskella, pelata ja katsella televisiota. Joskus vangeilla oli mahdollisuus katsella videoita. Kello 22 ovet suljettiin. Tapaamista omaisten kanssa jouduttiin anomaan ja niitä järjestettiin kerran kolmessa kuukaudessa. Työojennussiirtola toimi omakustannushintaan. Sillä oli oikeus myydä vapaasti tuotteitaan ja käyttää kaupasta syntynyt voitto itse. Yhteiskunnallinen lama ja hintojen nousu vaikeuttivat huomattavasti kaupankäyntiä. Vaikka useissa siirtoloissa oltiin oltu varsin suurissa vaikeuksissa, ministeriöltä ei saatu täydennystä budjettivajeeseen. Metallostroin työsiirtolassa tuotantotoiminta ja tuotteiden kauppa oli kuitenkin ollut kannattavaa. Vuonna 1992 siirtolan liikevaihto oli ollut 714 miljoonaa ruplaa ja voitto 90 miljoonaa ruplaa. Siirtola neuvotteli parhaillaan tuotteittensa kaupasta ulkomaille. Työojennussiirtolassa järjestettiin vankilanjohtajien vierailun aikana tiedotustilaisuus, johon TV:llä ja lehdistöllä oli mahdollisuus osallistua. Tilaisuudessa käsiteltiin sekä Pietarin alueen että Suomen vankeinhoidon ajankohtaisia kysymyksiä. Pietarin tutkintavankila nro 4 Pietarin tutkintavankila nro 4 sijaitsee keskellä Pietaria. Sitä ympäröi korkea kivimuuri. Vankila on rakennettu 1900. Vankila on nelikerroksinen rakennus. Vankiosastot sijaitsevat ristinmuotoisen rakennuksen neljässä yhtä pitkässä "sakarassa" neljässä kerroksessa. Niiden keskiössä on valvontahuone. Laitos on tarkoitettu nuorille, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Rikosvastuun alaikäraja on Venäjällä 14 vuotta. Aikaisemmin vankilassa oli ollut myös naisia, mutta heitä varten avattiin viides vankila. Myös nuoret on tarkoitus siirtää pois laitoksesta, jolloin se jäisi miesvankeja varten. Vankilassa oli yhteensä 1550 vankia, joka on enemmän kuin laitoksessa oli vankipaikkoja. Vangeista noin 70 oli rangaistusvankeja, jotka toimivat ylläpitotehtävissä. Vankila toimi läpikulkuvankilana, ja keskimääräinen oloaika siellä oli 2 kuukautta. Jos vangilla oli "vaikeita asioita", oloaika laitoksessa saattoi venyä pitemmäksikin. Vangit sijoitettiin ensin vastaanotto-osastolle, jossa heidät tutki lääkäri. Tutkintavankilasta vangit lähetettiin lasten työsiirtolaan. Vangit olivat huomattavan nuoren näköisiä. Suuren osan heistä kerrottiin olevan orpoja. Henkilökuntaa vankilassa oli noin 200, joista upseereita yli 60 ja työhön palkattuja 120. Tässä vankilassa oli myös 21-paikkainen sairaala, tai oikeammin polikliniikka. Pitkäaikaissairaat lähetettiin muualle ja he olivat Pietarin tutkintavankilan sairaalassa vain sen ajan, jolloin lääkäri totesi hoidon tarpeellisuuden. Lääkäreitä tässä sairaalassa oli peräti 9. Heistä 1 oli iho- ja sukupuolitautien lääkäri, 2 kirurgia, 3 psykiatria, 1 hammaslääkäri ja 2 yleislääkäriä. Osastoilla sellit sijaitsivat leveän käytävän molemmin puolin. Selleissä oli kahdessa rivissä 4 kolmikerroksista sänkyä. Yhdessä sellissä asui siten 24 vankia. Käytävällä oli televisio ja pingispöytä. Osastolla, jolla vierailimme, vangit pelasivat tietokonepeliä. Vankilassa oli myös kolme punttisalia. Käytävälle ja punttisalille pääsivät kerralla yhden sellin vangit. Turvallisuussyistä osastoille mentäessä oli tila, johon johtavat molemmat ovet suljettiin ennen osastolle menoa. Käytävillä oli rautakehikkoisia "häkkejä", joihin vangit vietiin odottamaan esimerkiksi lääkäriin pääsyä. Käytävällä oli myös suuri "häkki", johon vangit joutuivat sellitarkastusten ajaksi. Vangit saivat tavata omaisiaan tutkinnanjohtajan luvalla. Perhetapaamistila oli siisti ja asianmukaisesti sisustettu. Vankilassa oli myös huone ryhmätapaamisia varten. Työtä tehtiin etupäässä selleissä. Niissä valmistettiin harjoja. Ylläpito- ja siivoustöissä oli vankeja. Ulkoilla vangit saivat kaksi kertaa päivässä, yhteensä tunti 45 minuuttia. Hiljaisuus tuli kello 22.00. Pietarin tutkintavankilassa ryhmälle järjestettiin erikoiskoulutettujen joukkojen taitonäytös. Näytöksessä esiteltiin erilaisia tapoja tehdä vaarallinen tai aseistettu rikollinen vaarattomaksi. Näytöksen aikana miehet mm. kiipesivät vankilan kolmanteen kerrokseen muutamassa sekunnissa ja ampuivat sellin ikkunasta sisään. Vankilan pihalla oli panssarivaunu. Huomiota kiinnitti myös erityisen vihainen saksanpaimenkoira, jonka eleet eivät houkutelleet tekemään lähempää tuttavuutta. Viipurin tutkintavankila nro 3 Suomalaiset ovat rakentaneet Viipurin tutkintavankilan vuosisadan vaihteessa. Se vastaa ulkoiselta olemukseltaan Suomen vanhoja lääninvankiloita. Vankilaan kuljettiin tarkastustilan lävitse, jossa vankilaan saapuva liikenne tutkitaan. Molemmat rautaovet suljettiin ennen pääsyä vankilaan. Viipurin lääninvankila oli rakennettu noin 200-paikkaiseksi, mutta sinne oli sijoitettu yli tuhat vankia. Huomattava yliasutus näkyi selleissä. Pienissä, noin seitsemän neliön selleissä asui kuusi vankia. Sängyt oli sijoitettu kolmeen kerrokseen sellin molemmille seinille. Niiden väliin jäävässä tilassa pystyi kävelemään yksi vanki kerrallaan. Vangit joutuivat oleskelemaan sellissä 23 tuntia päivässä. Vankilassa oli nahkatyöverstas, jossa valmistettiin erilaisia tuotteita nahkasta, mm. pallonmuotoisia istuimia. Osa tuotteista myytiin Suomeen. Verstaalla oli työssä noin 30 vankia. Pieni osa vangeista oli työllistetty ylläpito- ja siivoustöihin. Vangit saivat ulkoilla yhden tunnin päivässä. Ulkoilu tapahtui ympyrän muotoisessa kanaverkolla päällystetyssä betonisessa rakennelmassa, joka oli jaettu "kakun viipaleisiin". Ympyrän keskipisteen päällä oli lasinen valvontakoppi, josta oli näkyvyys kaikkiin ulkoilusektoreihin. Kukin sellillinen vankeja ulkoili yhdessä sektorissa. Vankilassa oli perhetapaamistila, jossa vangit saivat tavata omaisiaan valvomattomissa olosuhteissa. Vankilassa oli myös ryhmätapaamistila, jossa oli pitkä pöytä. Tapaajat ja vangit oli eristetty kaksinkertaisella lasiseinällä toisistaan. Yhteydenpito tapahtui puhelinkuulokkeilla. Vangeilla oli mahdollisuus ostaa ruoka- ym. tarvikkeita kanttiinista, mikäli he ansaitsivat vankilassa rahaa tai saivat varoja muilla tavoin, lähinnä omaisten välityksellä. Kanttiiniostoja vangit saivat tehdä kuitenkin varsin harvoin. Osastojen seinillä oli koteloita, joihin vartijoilla oli mahdollisuus vaaratilanteissa tai vangin yrittäessä sitä tavoittaa pudottaa avaimensa. Viipurin lääninvankilassa ryhmä pääsi katsomaan myös eristystiloja. Ne olivat osittain maan alla. Eristyssellit olivat erittäin epäsiistejä ja karuja. Eristyksessä ei ollut vierailupäivänä yhtään vankia. Pietarin ja Viipurin tutkintavankiloissa oli lukuisia kissoja. Niistä ehdottomasti paksuimpia kissanpäiviä vietteli se onnellinen, jonka koti oli Viipurin tutkintavankilan keittiössä (!). Muu ohjelma Matkan aikana käytiin myös Puskinin kaupungissa. Käveltiin huikean kauniissa Katariinan palatsipuistossa ja ihailtiin kunnostettua Katariinan kesäpalatsia. Alueella aikaisemmin olleen vanhan kartanon Pietari I lahjoitti vaimolleen, tulevalle keisarinna Katariina I:lle. Ystävyysillallinen järjestettiin päihdehuollon kuntoutusta antavassa vankilaosastossa, jossa kuunneltiin kaunista venäläistä kansanmusiikkia. Pietarin Akateemisessa Pienessä ooppera- ja balettiteatterissa katseltiin ja kuunneltiin Tshaikovskin tunnelmallinen Joutsenlampi. Koko matkan ajan (rajalta rajalle) bussiamme opasti poliisiauto valot vilkkuen. Pietarin liikennevaloistakin selvittiin ilman turhia odotuksia, kun poliisiauto pysäytti sireeneitään ulvottaen muun liikenteen. Muutenkin järjestelyt matkan aikana olivat erittäin hyvin hoideltuja. Vierailu tapahtui avoimessa ja ystävällisessä ilmapiirissä.