Ahtaus, kuri, siisteys ja hiljaisuus Matti Lahdenperä Pietarin Krestyn pahamaineisen vankilan ovet avautuivat suomalaisille vankeinhoidon ammattilaisille, joita moni asia jäi askarruttamaan. Konnunsuon keskusvankilan henkilökunnalla oli ainutkertainen tilaisuus tutustua kahden päivän ajan Pietarissa Krestyn tutkintavankilaan sekä Viipurin tutkintavankilaan. Aiemmin ulkopuolisilta täysin suljettuna ollut Pietarin Kresty on viime vuosina avannut porttinsa vierailijoille erittäin harvoin, saati sitten ulkomaalaisille. Viipurin tutkintavankilassa on Konnunsuon keskusvankilan henkilökunta vieraillut aiemmin. Historiansa alkuaikoina pahamaineisuudestaan kuuluisaksi tullut Krestyn tutkintavankila valmistui keskelle Pietaria, Nevan rannalle, varsin nopeasti vuosien 1888-1892 aikana. Vankilaa ympäröivän neljä kilometriä pitkän muurin sisälle muurattiin punatiilestä kaksi ristin muotoista, neljäkerroksista sellirakennusta, joihin tuli yhteensä 1000 selliä. Samoin rakennettiin kaikki tarvittavat huoltorakennukset, kuten sairaala, eräänlainen tehdas, keittiö, ym. pienempiä rakennuksia. Jo astuminen vankilan pihalle Nevan rannalta vei meidät taaksepäin aikakauteen, jota emme itse ole eläneet. Oppaina toimivat vankilan johtaja Stepan V. Demtsuk ja apulaisjohtaja Dzoni A. Bozadze. Muurin sisäpuolinen alue on varsin ahtaasti rakennettu, varsinaista piha-aluetta on erittäin vähän. Ahtaat kujat kiertävät huonokuntoisia rakennuksia. Minkäänlaisia korjauksia ei ole tehty vuosikymmeniin. Vaikka vankila saakin vuosittain johtajan mielestä kohtuullisesti korjausmäärärahaa, jäävät peruskorjaukset varsin vähäisiksi, joko materiaalipulan tai saatavilla olevan materiaalin kalleuden takia. Ahtautta ja vahvimman oikeutta Käyntihetkellä vankilassa oli 10 600 vankia ahdettuna 1000 selliin. Vankila on tarkoitettu pääasiassa tutkintavankeja varten. Vaikka heillä tulisi vallitsevien normien mukaan olla vähintään neljä neliötä sellitilaa vankia kohti, on sitä nykytilanteessa korkeintaan yksi neliö. Noin 10 neliön selleissä, joissa on kaksi kerrossänkyä, yhteensä kuusi vuodetta, asuu 10-12 vankia. Edes kaikki sellissä olevat vangit eivät mahdu yhtäaikaa vapaana olevaan lattiatilaan seisomaan muuten kuin kylki kyljessä. Nukkuminen ja päivittäiset askareet tapahtuvat vuorotellen. Useimmiten vahvemman oikeudella, eikä siihen henkilökunta voi millään tavalla vaikuttaa. Hyvin monessa sellissä oli vuoteet verhottu erilaisilla vaatteilla ja kankailla, päivänukkumisen helpottamiseksi. Kaikki sellit ovat lukossa koko päivän. Vaikka vankiluku olikin erittäin korkea, ei vankilassa ollut kuin n. 300 vankeusvankia, jotka asuivat 50-60 hengen huoneissa. Nämä vangit huolehtivat vankilan siisteydestä ja muista töistä. Näissä yhteismajoituksissa oli erittäin hyvä järjestys ja olosuhteisiin nähden hyvä siisteys. Kaikki vuoteet vankeusvankien yhteismajoitustiloissa oli sijattu päiväksi siististi armeijan malliin. Kaikenlaisten liinavaatteiden puuttuminen pisti silmään. Oli vain huopa ja tyyny ilman tyynyliinaa. Krestyn vankilassa on vangeilla myös opiskelumahdollisuus. Hämmästyttävän vähän, vain 30 vankia, opiskeli. Johtuiko se resurssipulasta vai vankien haluttomuudesta, ei selvinnyt meille. Ehkä tutkintavangeilla ei ollut tätä mahdollisuutta. Vankilassa on oma pieni poliklinikka, jossa toimii lääkäri, sairaanhoitajia ja vain yksi psykologi. "Sellihoitoa" Tutkintavankeja säilytetään lähes ympäri vuorokauden lukituissa selleissä. Kerran päivässä on tunnin ulkoilu pihalle rakennetuissa ulkoilukopeissa. Edes ulkoilun aikana ei näe muita kuin oman sellin vankeja. Kuljetus ulkoiluun tapahtuu selleittäin. Koska tutkintavankeus saattaa kestää jopa kaksikin vuotta, kysytään vangitulta vahvaa psyykeä elää ahtaassa sellissä näkemättä muita ihmisiä kuin ne, jotka vankilaviranomaiset valitsevat samaan selliin. Vangilla on mahdollisuus vaihtaa selliä, jos hän ei sopeudu sellikavereihinsa, mutta sama ahtaus vallitsee muissakin selleissä. Koska nukkuminen ei toteudu vuorokausirytmin mukaisesti, menettää vanki helposti ajantajun. Sellin pienestä ja korkealla sijaitsevasta ikkunasta ei näe edes sitäkään, onko ulkona aurinkoista vai sataako. Kaikkialla vallitsi sama hämäryys. Päivänvalo ei paistanut edes käytäville. Tämänkaltaisissa olosuhteissa vuorokauden aika hämärtyy helposti. Hygieniasta huolehditaan niin hyvin kuin niissä olosuhteissa on mahdollista. Vangeilla on mahdollisuus saunomiseen kerran viikossa. Samoin selleissä on yksi WC-pytty ja pieni pesuallas, johon hiljattain on saatu lämmin vesi. Ruokailu tapahtuu selleissä ja näkemämme mukaan se on varsin yksipuolista ja vaatimatonta. Suuri määrä maitotonkkia kannettiin sellirakennuksista keittiön ovelle. Astioiden reunoista päätellen päiväaterialla tarjottiin harmaata puuroa. Tapaamiset Tapaaminen sallitaan kerran kuukaudessa ja tapaamisia järjestetään päivittäin. Tapaaminen on pleksillä eristetyssä tilassa, ja se tapahtuu kokonaan puhelimen välityksellä. Ainoastaan katsekontakti on puheen lisäksi mahdollinen. Kerrallaan on 25 vankia tapaamassa. Joillakin yksi tapaaja, joillakin useampia. Tapaamisaikaa on yksi tunti, lähiomaisilla kaksi tuntia, ja kolme vartijaa kuuntelee keskusteluja omalla puhelimellaan. Hiljaisuus Eniten meitä suomalaisia vankeinhoitajia hämmästytti se hiljaisuus, joka vallitsi kaikkialla vankilassa sekä olosuhteisiin nähden hyvä siisteys ja järjestys. Oletimme, että jos yli kymmenentuhatta ihmistä ahdetaan pieneen tilaan, se aiheuttaa hälinää ja levottomuutta. Mutta päinvastoin. Kaikkialla vankilassa vallitsi lähes koskematon hiljaisuus. Vain ajoittainen ovien kolahtelu ja sähkölukkojen surina. Vankilan lukuisilla käytävillä näkyi todella vähän vankeja. Ja nekin, jotka olivat, siivosivat käytävää tai liikkuivat vartijan saattamina. Tai sitten odottivat jotakin tai jonnekin pääsyä odotuskopeissa istuen. Turvallisuus ja kurinpito Turvallisuuteen on kiinnitetty Krestyssä paljon huomiota, vaikkakin varsin alkeellisella, mutta silti toimivalla tavalla. Sellirakennuksiin ja sen eri osiin kuljetetaan aina kahden portin läpi, joiden sähkölukkoja availee vartija vahvan kalteriseinän takaa. Kaikissa kulkuväylissä on metalli-ilmaisimet, kaikkialla lukittuja kalteriovia. Kurinpitorangaistukset hoidetaan omalla erityisosastolla. Johtaja voi määrätä 15 vrk yksinäisyyttä erilaisista järjestysrikkomuksista. Lääkäri tarkastaa aina vangin ennen täytäntöönpanoa ja heti sen jälkeen. Alkeellisessa rangaistussellissä on herätys aamuisin klo 06.00. Tällöin otetaan vähäiset vuodevaatteet pois. Vanki pääsee kasvo- ja hammaspesulle aamulla ja illalla. Ulkoilu on päivittäin puoli tuntia. Mikä on se keino, jolla henkilökunta pitää kurin ja järjestyksen, jäi meille arvoitukseksi. Aina kun vartija avasi jonkin sellin oven tutustumista varten, kaikki 10-12 vankia seisovat valmiina sänkyjen vieressä kädet selän takana. Eivät puhuneet, ellei heiltä kysytty. Työajan päätyttyä kokoontuvat työssä olleet vangit pihalle suoriin riveihin. Vangit tulevat jonossa eri rakennuksista ja asettuvat omaan jonoon pihalle. Jokaisella vangilla näytti olevan oma tarkoin määrätty paikka rivissä, johon hän sijoittuu. Ns. vartijavanki tarkastaa, että kaikki ovat paikalla. Millään tavalla vangit eivät ilmaisseet, että olivat huomanneet meidän läsnäolon. Yhtään tupakoivaa vankia emme nähneet vankilassa, vaikka vangit saavat polttaa. Odotushäkit Joka paikassa käytävillä on ankeita odotushäkkejä. Vahvasta harjateräksestä hitsattuja. Näihin häkkeihin sijoitetaan vangit sellistä, kun sellitarkastusta tehdään. Samoin, jos vanki on menossa esim. sairaanhoitajan vastaanotolle tmv. Häkkiin mahtuu vain yksi vanki istumaan. Toisaalla on umpinaisia, pieniä metallikomeroita, joihin väkivaltaiset tai häiriköivät vangit sijoitettiin odottamaan. Kopissa ei ole minkäänlaista ikkunaa tai aukkoa. Eikä siellä mahdu edes istumaan. Yhdessä kalterihäkissä istuva vanki kysyi meiltä selvällä suomenkielellä, paljonko kello on. Saatuaan vastauksen, hän vaikeni tyystin, ei vastannut sen jälkeen yhteenkään kysymykseemme. Metalliverstaalla oli yksi vanki töissä. Hän lopetti työnteon siksi aikaa, kun olimme paikalla. Vanki jäi seisomaan aivan hiljaa työnsä ääreen. Hänen tehtävänä oli oikoa vasaralla vanhoja kattopeltejä uusiokäyttöön. Laatikkotehtaassa valmistettiin pahvisia pakkauslaatikoita, mutta nyt olivat työt pysähdyksissä, kun vankila ei saanut valmiita laatikoita myytyä eteenpäin. Henkilökuntaa Krestyssä on 980. Johtaja värvää uuden henkilökunnan ja oma vartijakoulutus kestää kolme kuukautta. Ylempiin virkoihin on opiskeltava psykologiaa ja oikeustiedettä. Muun muassa vartiopäällikön vapaa-aikana käymä koulutus oli kestänyt lähes yhdeksän vuotta. Palkat vankilahenkilökunnalla ovat hieman huonommat kuin esim. miliisillä. Vartijat ovat viime vuosien aikana menettäneet joitakin etuja, kuten ilmaiset matkat paikallisliikenteessä, ruuan ja jonkinasteisen asuntoedun. Miliisi on vielä säilyttänyt nämä edut. Palkanmaksuongelmia ei heillä ole ollut, palkka on maksettu säännöllisesti kuukausittain. Palkkaansa henkilökunta piti varsin pienenä. Krestyssä on henkilökunnan apuna 22 koiraa, joita käytetään vartiointitehtäviin. Viipurin pieni ja ahdas tutkintavankila Viipurin tutkintavankila on kauempaa katsottuna kuin mikä tahansa 1800-luvulla rakennettu suomalainen lääninvankila. Rakensivathan sen suomalaiset samojen piirustusten pohjalta kuin Turun lääninvankilan ja samaan aikaan. Myös Viipurissa astuimme vankilan portin avauduttua ajanlaskussa pitkälti taaksepäin. Viipurissa on niin ikään peruskorjauksesta vierähtänyt vuosikymmeniä. Sisältä on paikkoja pyritty kohentamaan mm. seiniä maalaamalla. Viipurin tutkintavankilassa on 200 selliä. Käyntihetkellä paikalla oli 1609 vankia. Näistä vankeusvankeja oli n.70, jotka asuivat kuten Krestyssä, yhdessä ja samassa huoneessa. Joten lähes Krestyn kaltainen ahtaus vallitsi sielläkin. Keskimäärin yhdeksän vankia nukkui sellissä vuorotellen, odottaen oikeuden istuntoa ja siirtymistä toiseen vankilaan, ehkä parempiin ja väljempiin oloihin. Käytäntö ja vankikäsittely ei poikennut juurikaan sanottavasti Krestystä. Samanlaisia odotuskoppeja kaikkialla. Kaikki vankilaan tulevat vangit valokuvattiin sielläkin asuntokorttiin ja otettiin sormenjäljet. Johtajana Viipurissa on Viktor Samohovets. Vartijoita hänellä on vain 50, joista yhdellä kertaa on työvuorossa 20. Vartijoiden yhtenäinen työaika on 12 tuntia. Työvuoro alkaa klo 08.00 ja klo 20.00. Juuri tämä pieni vartijamäärä, verrattuna suureen vankimäärään, aiheuttaa sen, että vangit pidetään suurimman ajan vuorokaudesta lukitussa sellissä. Ainoa muutos vangilla yksitoikkoiseen sellissä olemiseen on päivittäinen ulkoilu ja sellissä tapahtuva ruokailu. Vankien liikkuminen sellin ulkopuolella tapahtuu vain pienissä ja kontrolloiduissa ryhmissä. Henkilökunnan vähäisyydestä johtuen Viipurin erikoisuutena on käytävien seiniin kiinnitetyt umpinaiset metalliputket, joihin vartijat ns. "hässäkän" syntyessä pudottavat avaimensa, jotta vangit eivät saa vapautettua muita vankeja selleistä. Kuinka usein näitä hässäköitä sattuu, sitä meille ei kerrottu. Venäjän tutkintavankilat on suunniteltu ja rakennettu siten, ettei vankia tarvitse paljoakaan kuljettaa paikasta toiseen sen jälkeen kun miliisi on hänet pidättänyt. Pidätetty tuodaan vankilaan ja asioiden loppukäsittely hoidetaan pääsääntöisesti vankilassa. Kaiken kaikkiaan vierailu molemmissa vankiloissa pysäytti kokeneenkin suomalaisen vankeinhoitajan ajattelemaan. Menee varsin pitkä aika, ennen kuin pystyy sulattamaan kaiken näkemänsä. Venäläinen vieraanvaraisuus tuli kaikkialla esiin niin runsaalla tavalla kuin se oli mahdollista maan tämänhetkisessä tilanteessa.